maanantai 15. tammikuuta 2018

let's blame monday

joskus on päiviä, kun oikein vain haluaisi mennä takaisin nukkumaan
tahtoisi istuutua hetkeksiä itkemään pois stressiä
hakea kirjastossa odottavat varaukset nyt, eikä vasta koulun jälkeen



sellainen päivä oli tänään, pakkanen pisteli poskia ja koulussa unohtui kauluhuivi kaappiin, tunnilla oli kylmä - ei lämmittänyt, kun puhuttiin jääkausista

päivä, jolloin olisi tehnyt mieli avata suu ja sanoa, että hei - älä viitsi käyttää sanaa vammainen loukkauksena, älä edes vitsillä
mutta sain viimeksikin vain lokaa niskaani ja kuulla huomautuksistani vielä kuukausi sen jälkeen

ei minusta ole tällaisina päivinä maailman parantajaksi




tahtoisin kysyä, että miksi kaikki, miksi minä olen niin negatiivinen, mutta ehkä se johtuu vain maanantaista

tällä hetkellä tavoite on saada vähintään kahdeksikko kemiasta
ja uskokaa tai älkää, ensimmäistä kertaa tavoitteeni ei todella ole täysi pyöreä kymppi

mutta ehkä sekin johtui vain maanantaista ja hei sainhan minä ne varaukset kirjastosta, ehkäpä toisen kerran elämässäni jopa jaksaisin lukea englanniksi romaanin loppuun asti

torstai 11. tammikuuta 2018

Etsi jotakin uutta

Päässäni risteilee tuhat ja yksi ajatusta, mutten saa niistä yhtäkään kiinni, ne lipuvat pois ja vajoavat syvään hukuttavaan veteen. Kirjoitan yhden ylös runoksi, mutta en löydä siitä itseäni. Löydän sinut sieltäkin niin kuin löydän talosi luota, laulun sanoista, ihmisten puheista.



Maalaan sormeni vaalean violeteiksi akryylimaalilla, nostan hiukset ylös ponihännälle, viilaan kynnet, puen päälle uuden paidan ja huulipunaa. Mutta ennen nukkumaanmenoa riisun sen kaiken, pesen kädet ja kylmällä vedellä kasvot. Tänään on sellainen päivä, että minä olen irrallaan muista ja huominen kaukana.

Nauran saksan tunnilla, istun käytävällä katsomassa Gleen 4. tuotantokauden jaksoa 7, mutta oikeasti kotona olen vasta, kun istun kuvataidekoulun pöydällä ja katson uutta maalaustani. Ehkä minulla todella on lahjoja, ehkä tästä todella tulee jotakin. Vaikka minä sanon: "Se on vain kymmenen vuoden harjoittelun tulos."

Mallikuva puuttuu, mutta pastellin sävyt ovat uutta. Idea on siinä. Sitä minä etsin, jotakin uutta. Sillä olen ollut turhan kauan takertuneena kiinni tummansinisessä pimeydessä. Takertuneena sinuun.



hän luuli
minun jäävän
- kultapieni, poikkesin vain kokeilemaan
kepillä jäätä
ja se petti alta

Ajattelin, että olisin onnellisempi ilman sinua.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 | runoutta ja pahoja päiviä

Tänä vuonna kirjoitin ja luin runoja enemmän kuin koskaan. Kokosin tärkeimmät ystävälleni kirjaksi, jonka annoin hänelle joululahjaksi.

Tajusin, että olin elänyt huonossa ystävyyssuhteessa aivan liian kauan aikaa. Olin unohtanut, että ystävyyden tuntuu kuulua helpolta ja saada minut onnelliseksi. Se ei ole kiellettyjä puheenaiheita, tietoisia päätöksiä ja vastuuta toisesta siten, että se ottaa itseltä enemmän kuin antaa. En ole vastuussa ihmisestä, riippumatta kuinka syvää ja hyvää se ystävyys olisi joskus ollut.
Koska jos se ei enää sitä ole, niin miksi kuluttaisin itseni henkisesti puhki, jos minun ei ole pakko.

Olin antanut itseni stressata niin paljon, että lopulta kävelin koulukuraattorin huoneeseen ja sanoin itselleni, että kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

Oli iltoja, jolloin kaikki oli pimeää ja pelottavaa. Itkin, itkin enemmän kuin ennen. Ja oli päiviä, jolloin ne hetket tuntuivat kaukaisilta ja sain loistaa - olin aivan mahtamassa tet-paikassa, mukana koulun musikaalissa ja sain tehtyä tähän astisista maalauksistani kauneimman kuvataidekoulussa.

Hyväksyin vihdoin ja viimeistä kertaa taulun maalausprosessin aikana sen tosiasian, että ne jotka eivät minua lesbona hyväksy saavat kävellä ulos elämästäni. Ja että maailmassa on tärkeämpiä asioita, kun murehtiminen siitä, että olen ulkopuolinen. Sillä sitä minä olen tai olin - olen ehkä aina ollut. Tänä vuonna olin välillä jopa omissa ystävyyssuhteissani.

Saatan olla yksinäinen, mutta en ole yksin. Saatan olla vailla tyttöystävää, mutta täällä on ihmisiä, jotka rakastavat minua tällaisena.

Sain uusia ystäviä ja vanhoista tuli entistä tärkeämpiä. Aloitin valokuvaamisen ystäväni kanssa, halleluja mallina istuminen on hauskaa, vaikka Suomessa on kylmä. Mutta hiukset näyttävät kauniilta männynneulasia vasten.

Join iltateeni vihreästä muumimukista ja istuin punaiset villasukat jalassa sängylläni. Omasta huoneestani muodostui pakopaikka ja kännykän ruudusta aina toisinaan ainut asia, joka piti kyyneleet sisällä.

Kasvoin vähän kieroon ja sisäinen huutoni vaimeni, kun otin ensimmäiset askeleet sen pysäyttämiseksi. Nyt vain kerron itselleni, että olen tehnyt oikeat ratkaisut ja että kaikki on hyvin. Jos en seuraavana vuonna enää jäisi sängylle istumaan vaan menen ja elän, ihan pieninä annoksina. Kuuntelen kehoani ennen kuin se lähettää kyyneleet silmiini muistutukseksi, että nyt ei ole kaikki hyvin.

Next year is going to be about me and letting go things that I don't need. Because I need learn that I can't save everyone and sometimes I have to save myself first.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

My top songs 2017

Tasan vuosi sitten keräsin vuoden 2016 musiikkilistan ja koska sen tekeminen oli hauskaa ja siitä myös vuoden suosituin postaus tuli niin ajattelin, että miksikäs ei tehtäisi uudestaan.
Olkaa hyvä! Kertokaa ihmeessä, oletteko näitä ennen kuulleet tai mistä tykkäätte eniten vai onko joku näistä päätynyt sattumoisin teidänkin musiikkilistoillenne ❤

ZOLITA - FIGHT LIKE A GIRL

- I cried when I heard this for the first time. Harvoin kappaleet saavat minut itkemään ja kesti pitkään ylipäätään ennen kuin osasin nimetä lempilaulajani. Tällä hetkellä se on ehdottomasti Zolita ja tästä kappaleesta syntyi jonkinlainen hyvän mielen ja energian kappale. Se antoi voimaa silloin, kun tarvitsin ja kannusti myös maalaamaan laulajasta syksyn tauluni.
Mutta erityisesti valitsin tämän tähän listaukseen, koska tänä vuonna liitin ensimmäistä kertaa avoimesti itseeni sanan feministi.

PASSENGER - EVERYTHING

- Tulee mieleen kesä, automatkat, järvenranta mökillä ja silmien piirtäminen lyijykynällä ystävän luonnoslehtiöön samaan aikaan, kun hänen höpsö koiransa kyhjöttää siinä minussa kiinni.
ED SHEERAN - SAVE MYSELF

- Tämä kappale heittää minut viime kevääseen, koulumatkoille, pyörimään metsään kuulokkeet korvissa. Johonkin puhtaaseen ja raikkaaseen. Mutta tällä hetkellä se myös on muistuttajana, etten voi pelastaa kaikkia. Että välillä on lupa olla itsekäs ja tehdä se, mikä on omalle hyvinvoinnille oikein.


DODIE - SICK OF LOSING SOULMATES

- Tämä on ehdottomasti tämän vuoden ystävyydelle osoitettu kappale. Koska ongelmia alkaa nähdä vasta silloin, kun näkee kokonaisuuden.

"I can finally see, you're as fucked up as me

So how do we win?"

RUELLE - ON THE OTHER SIDE

FLEURIE - HURRICANE

- Jos tästä syksystä pitää nimetä kaksi kappaletta niin ne ovat ehdottomasti nämä. Ylemmän voisin osoittaa niille, joista on tämän syksyn aikana tullut minulle entistä tärkeämpiä ja alempaa kuuntelin niinä hetkinä, kun piti saada muuta ajateltavaa ja sulkea silmät hetkeksi, paeta pimeyttä pimeyteen.

HALOO HELSINKI - JOULUN KANSSAS JAAN

- Ja jostakin musiikista löysin valoa niin Haloo Helsingin. Tämä ja Tuntematon olivat ehdottomasti joulukuun kappaleet, joita saattoi pyörittää kerta toisensa jälkeen, kunnes sanat oppi ulkoa ja olo koheni.

"Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän"

maanantai 25. joulukuuta 2017

#superlukumaraton, päivä 1

Ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia joulun jälkeisistä lomapäivistä kuin lukea kirjoja viikon verran. Tämä ei kyllä normista taida paljoa erota, hups..

Mutta viikon mittaista lukumaratonia nyt pääsen kokeilemaan, kun sellaisen täältä löysin. Tarkoitus normaalissa lukumaratonissa on lukea 24 h (tietenkin tauot on sallittu), nyt aikaa on viikko eli 168 h. Tästä tosin minut tuntien käytän ehkä korkeintaan yhden kolmasosan lukemiseen.

Jos keskimääräisesti olen yhdessä lukumaratonissa lukenut ehkä n. 400 sivua niin viikossa pitäisi ehtiä lukemaan sen 2 800 sivua. (Huomatkaa kuinka poden jo suuria vieroitusoireita koulusta, kun alan itsekseni matikkaa laskemaan)

Eli realistinen tavoite tälle viikolle olisi 1 500 sivua. Ja se tekisi jokaiselle päivälle ~ 214,3 sivua.




***

Aloitin oman lukumaratonini tänään aamupäivällä ja ensimmäinen kirjani (ja tämän päivän lukutavoite) on nyt luettu. Kirjastosta matkaan tarttunut Terhi Rannelan Goa, Ganesha ja minä kuljetti minut aina Intiaan asti ja toi mieleen viime kesäisen Kreetan matkani.

Lämpöhalvauksia (itse pyörryin bussiasemalle elämäni ensimmäistä kertaa) tytöt Kerttu ja Mira eivät sentään saaneet vaan hennatatuointeja ja hyvää ruokaa.

Parasta tässä kirjassa yllätys yllätys oli minusta lesboparitus, jonka kumpikaan osapuoli ei vielä kuollut. Halleluja. Sitä tuntee olonsa niin kotoisaksi ja kerrankin huomioiduksi, kun sivulauseessa puhutaankin samaa sukupuolta olevien ihmisten bongailusta rannalla.

Jos joku vielä kerrankin tulee valittamaan kuinka lgbt-teemaisuutta nykypäivänä kaadetaan heteroiden niskaan, niin avaan suuni ja muistutan, että juuri näiden tuntemusten takia sitä tehdään.

Ei vaan, en oikeastaan pitänyt siitä kuinka osan kirjan tapahtumista kirjailija tarjosi lukijalle hyvin valmiiksi pureskeltuina tai sitten ne kuitattiin ilmaisulla "ja näin ostimme omatuntomme puhtaaksi". Olisin tahtonut, että asioita oltaisiin jääty hiukan makustelemaan enemmän, mutta ehkä syvälliset keskustelut jätettiin lukijan vastuulle eivätkä olisi muutenkaan niin kepeään nuortenkirjaan sopineet.

Mistä oikeasti pidin, oli sateenkaariteemaisuuden sivurooli suurimmassa osassa kirjaa. Tytöt olivat lesboja ja sillä hyvä, muut teemat (uusioperheet, vanhempien seurustelusuhteet) pääsivät etuihinsa, kun kaapissa piileskelyä ja ahdistusta omasta seksuaalisesta identiteestistään ei tässä kirjassa käsitelty.

Tämä on ehdottomasti sellainen kirja, jota ei kansikuvansa ja täyteen ahdetun takakantensa takia kannata lukematta jättää. Erityisesti ihastuin tyttöjen päivittäisiin miksi-kysymyksiin.

Miksi tämä maailma on niin epäreilu paikka, että toiset päätyvät raskaiksi ja töihin 13-vuotiaina, kun taas toisaalla samanikäiset ovat vielä täysin lapsia?

perjantai 22. joulukuuta 2017

JOULULOMA ❄🌜



Sain tänään tähän astisista ennakkoon saamistani joululahjoista suloisimman: ystäväni oli piirtänyt ja kirjoittanut minulle runokortin.

"Joka hetkellä olet kaunis eri tavalla.
Välillä olet kaunis kuin yötaivas
ja usva aamuyöstä niityllä."

Ja nyt se joulufiiliskin alkoi heräillä, kun söin suklaata matkalla kotiin välitodistus turvallisesti kansiossa. Kaikki tavoitteeni tälle syksylle saavutin, mistä olen todella tyytyväinen.
Kohta sitten jännätään keväällä, että mikäs päättötodistukseni keskiarvoksi tulee.

Joulufiilis pilkisteli myös eilen, kun istuin
lahjakääreiden ympäröimä luokkalaiseni kotona joulumusiikkia kuunnellen. Olimme toteuttaneet secret santan keskenämme ja tulin niin iloiseksi, kun sain lahjasarjakuvallani kaikki nauramaan ja itse sain kauniin uuden sinikantisen vihon.
Jos sen vaikka ottaisin luonnosvihokseni ja ryhtyisin kantamaan mukana niin voisi kaikkialla vähän kirjoittaa ja piirrellä?

Tällä joululomalla aion kouluprojektien, esseiden ja koululehden artikkelien teon lisäksi nukkua pitkään, kirjoittaa runoja, viettää aikaa ystävieni kanssa ja juoda teetä villasukat jalassa. Ehkä uskaltautua kirjastoon asti ja lainata jonkun hyvän runokirjakin.
Toivon todella, että pääsisin rentoutumaan ja heittämään kaiken pois mielestä hetkeksi ❤
Mitäs teidän joululomasuunnitelmiinne kuuluu?

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

all I want for christmas





all i want for christmas is you
your care
your laugh
your smile

you

cuddling with me
talking quietly
taking care of me

maanantai 18. joulukuuta 2017

Christmas calendar XVIII

elättelenkö turhia
vai miksi kerroit tänään kolmesti
hei mulla on ikävä sua

kuulenko harhoja
vai sanoiko joku todella, minulle
sä olet oikeasti tosi ihana

näenkö toivenäkyjä
vai piilouduitko viittasi taakse
eikö eilinen, se toissapäiväinen
ollutkaan totta

haamu, kuvitelma, olinko se todella minä
joka vielä eilen itki itsensä uneen
- miten niin kaikki voi olla nyt hyvin
vai temmataanko sinutkin minulta pois




***
Lakkasin kynnet, kun yritin vältellä saksan kokeeseen lukemista, tänään sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja kahlasin koko koealueen läpi. Eivätköhän ne relativiipronomit nyt ihan tarpeeksi hyvin muistissa ole.

En vieläkään pääse yli siitä tiedosta, että kohta on joulu - minulla ei ole yhtään jouluinen fiilis. Päin vastoin, vielä on yksi fysiikan raportti tekemättä, huomenna on saksan koe ja keskiviikkona englannin verbikoe.

Mutta tänään oli teatterin esitys, lauantaina oli ensi-ilta ja tämä toinen ja samalla viimeinen näytös onnistuivat molemmat. Jälkimmäisessä kaikkien henkilöhahmot kehittyivät! Ehkä olisin vielä enemmän voinut petrata monologissani, mutta katsotaan sitten ensi vuonna seuraavan näytelmän parissa uudestaan. Tänä jouluna teimme oman versiomme Saiturin joulusta, miten ihana tunnelma siellä näyttämöllä välillä olikaan - niin täysin erilainen kuin tämä maailma.

Mutta nyt - ihanaa joulun odotusta teille ja heittäkää minulle toki vinkkinne, miten saan joulutunnelmasta kiinni ❤


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Sinä iltana hengitin vain sinua varten




/ anna minun halata sinua /
anna minun silittää huolesi pois /
ja kertoa kuinka tärkeä olet

***

Miten teidän viikkonne sujui? Minä kirjoitin ystävälleni runokokoelman joululahjaksi ja sain maailman parhaimmat kiitokset siitä

En tiedä olenko ainoa, mutta kaikkein paras kiitos on se, että toinen kertoi itkeneensä. Että minä todella sain tekstilläni liikautettua jonkun mielessä jotakin

perjantai 15. joulukuuta 2017

You ❤




Yes. I believe in you. You are valid and beautiful and important. There are a million reason to stay here
and I give you the most important one:

You. You're the reason why someone smiled today. Or yesterday, maybe one year ago. And you are the reason why people will smile in future.