keskiviikko 16. elokuuta 2017

Entä jos || runo

Ehkä minä luulin
että jos
ensimmäinen kerta
oli lentoa paperisiivin
lumihiutaleita, haparoiva käsi uuteen
niin, että toinen kerta
ei päättyisi kysymykseen
että jos? entä jos

sillä sitä en luullut... - en ajatellut ollenkaan

torstai 10. elokuuta 2017

Ja nyt on vain muistoja kesästä

 valvomista ystävien kanssa, Fazerin sinistä, metsäpolkujen löytämistä kanervaisilta uusilta kallioilta, vanhojen tuttujen juoksemista päästä päähän, La la land, kaupungilla harhailua, runojen lukemista, mökillä nukkumista, Välimeressä uintia ja hassuja ihmisiä


Olin kesämökillä villasukat jalassa takan edessä, luin kirjastonkirjoja, jotka naurattivat - luin kirjoja, joiden jälkeen ei tehnyt mieli mennä nukkumaan. Oli viikkoja, jolloin en lukenut ollenkaan.

Meloin saaren ympäri, istuin keltaisessa soutuveneessä katsellen järven kimmallusta, lumpeita joella. Oli hetkiä, jolloin oli vain hyvä olla.

Oli monta hetkeä, jolloin juttelin enemmän snäpissä ja wapissa kuin ääneen vieressä elävien ihmisten kanssa. Oli sateinen päivä, jolloin olin Linnanmäellä ja sain ihmisen, josta aion pitää kynsin hampain kiinni. Oli päivä, jolloin söin lounaaksi lettuja ja nauroin itseni kipeäksi.


Oli ihana yö, jolloin ystävän koira vei sänkyni ja juteltiin kahteen asti. Kuulemman tuhisin söpösti nukkuessani ja kirjoitin oudoimman runon ikinä, jossa oli sardiinipurkkeja ja lankakeriä.

Oli kesäpäivä, jolloin kävin kahdessa eri kirjastossa. Iltapäiviä, jolloin katsoin Doctor Whota. Kuvia metsästä ja Suomenlinna, johon pikkuveli tietenkin raahattiin mukaan vain availemaan vesipulloja, koska en itse niitä saanut auki.

Oli ihmisiä, joita halata pitkästä aikaa, pitää kädestä elokuvissa ja saattaa juna-asemalle hymyillen. Oli vesimeloonia nurmikolla ja piparmintun makuista teetä nuudeleiden kanssa.

Ja nyt on enää muistoja tästä kesästä. Valokuvia ja pari puhelinnumeroa lisää kännykässä. Se on sääli, kuinka se äsken koettu hetki on jo nyt historiaa.



unelmia, unia, tarinoita, saniaisia, mustikan värjäämiä sormenpäitä, onnellisuutta ja kyyneliä, Fight like a Girl ja syvällisiä keskusteluja

Oh, summer stay a little longer

Tuntuu hassulta, että tänään minä olen jo koulussa ja taas palataan arkirytmiin  - herätään aikaisin, mennään kouluun, töihin, johonkin, tullaan kotiin, tehdään läksyt, mennään nukkumaan ja yritetään siinä jossain välissä hengittää ja "elää."


Ja kaikken hassuinta on, että se "täysillä hetkessä eläminen" tuntuu rajoittuvan koulun ulkopuolelle. Eihän sen niin pitäisi mennä. Että arjessa on kuivat rutiinit ja sitten se hauskuus vasta tulee myöhemmin.

Täksi syksyksi otan kaksi tavoitetta:
1. En kysele itse kaikilta kokeiden ja projektien numeroita, koska minulla on paha tapa tehdä sitä aina ja se pieni kannustava hymy, jonka voin vain suoda, kun vastaus yleensä on: "Niin ja sä sait taas sen kympin tietenkin."
2. Suuntaan katseen kohti tulevaa.



Vielä hassummalta tuntuu, että kesä on nyt ohi. Vielä teen oikein kunnon kesäfiilistelypostauksen, mutta tänään suuntaan katseeni vielä hetkeksi tämän kesän listaan, jonka ennen lomaa kirjoittelin:

1. Lukea hyvää kirjaa ulkona ruohikolla maaten, mieluiten minttusuklaata syöden.
❤ Apua hyviä kirjoja luin kyllä. Niin Romeon ja Julian kuin palasin Vihervaaran Annojen pariinkin, mutta minttusuklaa ja nurmikko taisi jäädä tänä vuonna tekemättä, sillä lukumaratoninkin vietin mökin laiturilla.

2. Nähdä parasta ystävääni - koska hän vihdoin palaa takaisin Suomeen ulkomailla asuttuaan. Tehdä hänen kanssaan kaikkia niitä asioita, joita olemme suunnitelleet, yökyläilyä, jossain somassa kahvilassa syömistä, ulkona metsässä olemista ja luonnosta nauttimista.
❤Rasti ruutuun, yökyläily oli aivan ihanaa. Olen niin hellyyden kipeä ihminen, että toisen viereen nukahtamisesta tulee hyvä mieli nytkin. Kahvilla emme käyneet, mutta elokuvissa sen sijaan kyllä ja Runokävelyllä. Metsäkävelyt - taisin taas puoliksi asua metsässä.

3. Kirjoittaa, koska vihdoin löytyisi sitä aikaa ja ainakin toivottavasti inspiraatiota.
❤En kirjoittanut niin paljon kuin olisin tahtonut, mutta novelli-ideoita kerääntyi aimo kasa syksyn sadepäiviä varten.

4. Istua mökkilaiturilla, kuunnella lokkeja, järven liplatusta ja herätä ottamaan kauniita kuvia auringonnoususta. Hypätä järveen vaatteet päällä ja pulahtaa uimaan suoraan saunasta, lakata kynsiä portailla istuen ja pyöräillä jonnekin. Yksinkertaisesti vain olla onnellinen ja hymyillä.
❤ yaas. Nämä tuli tehtyä. Mökkilauturi on oikeasti ihana paikka hengittää ja vaatteet päällä uiminen aivan parasta.


5. Kuunnella musiikkia, piirtää lyijykynällä kasvoja luonnoslehtiöön, pukeutua kesämekkoihin, meloa mökillä lähisaareen ja vähän pidemmälle, kuvata kukkia ja pilviä - oikeastaan vähät välittää siitä, mitä tapahtuu seuraavana päivänä - taidanpa mä päästä oikein ulkomaillekin heinäkuussa.
❤ Ulkomaanreissusta on vielä joskus postausta tulossa, kunhan tulee sellainen olo, että sinne joskus tahdon takaisin. Kuumuus ei ole minun juttuni oikein, ehkä sitten, kun harmaa keli iskee niin mieli halajaa (mikä kaunis vanhahtava verbi) takaisin Kreetan kuumuuteen ja kaskaiden meluun.
Mutta musiikkia kuuntelin ja piirsin niin silmiä kuin ihmisiäkin.

6. Juhlia tietenkin synttäreitäni, tehdä kylmää hyvää pirtelöä, näytellä, olla ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja ideoita kohtaan. Ja jos saisin itseni käymään ees kerran viikossa lenkillä niin olisin erittäin iloinen.
❤ Näyttelin, juhlin kai minä jollain tapaa, vaikka en nyt oikeastaan edes paljoa. Sain simpukoita parhaalta ystävältäni synttärilahjaksi ja arvatkaas mitä minä toin hänelle - hih, simpukoita lisää.
Ja hei, sain jopa pari kertaa käytyä lenkillä. Ehkä se piileksivä urheilullinen puoleni vielä joskus puhkeaa kukkaan.

7. Antaa päivien kulua ja sulkea puhelin ja poistaa instagram ainakin viikoksi. Olla tässä ja nyt, vaikka se saattaakin olla välillä liikaa pyydetty.
❤ Olin instagramlakossa viikon. Ja ehkä tämä viimeinenkin tuli toteutettua aina silloin tällöin :)

Kuinka teidän arkeen palaamisenne sujuu?


I'm not ready to go back, I need more flowers and more sunny days.

maanantai 7. elokuuta 2017

A voice that says, I'll be here - and you'll be alright


Löysin kerran vuosia sitten yhden ystävän puiston laidasta, tänä aamuna hän oli edelleen vierelläni vaaleat kiharat vasten tyynyn pitsiä. Keijukainen, siniset silmät ja haikeasilmäinen orankipehmolelu.

Kerran löysin toisen hassun ystävän, istuin puun oksalla omalla pihalla päälläni sinivalkokukallinen paita, hän käveli kadulla. Juuri äsken laittoi minulle viestiä taas, sai hymyilemään. Pikku menninkäinen, maalitahroja sormissa ja käpyjä järsivä koira.

Tänä kesänä löysin taas yhden pikkuystävän, johon miellyin heti. Juoksin ostamaan hattarat ja kiljuin vuoristoradassa, juttelin satoja viestejä yhdessä yössä. Lupailin mennä tapaamaan uudestaan ja tapasinkin. Mutta metsänväen hahmo häneltä vielä puuttuu.

*** paniikki paniikki paniikkki, loma on aivan juuri loppu

torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitäs tässä ❤️

"Pehmeästi,
lempeästi
peittää lumi tumman maan,

Hyväellen
kietoen sen
vaippaan sulovalkeaan.
Kadonnutta
kauneuttaan
itki maa niin haikeaan:
syksytuuli
kylmähuuli
kukat risti kulmiltaan.

Rukoellen,
valitellen
syksyn luonto nyyhkytti.
Viilehillä
suudelmilla
lumi tuskan tyynnytti.

Huoahtaen kyyneleinen
vanha maa jo nukahti.
Uuden kevään,
hymyilevän,
tuloon luottain uinuvi."

- Saima Harmajan Kootut runot s. 64



Nyt ei ole talvi, mutta fiilis on saman mukainen. Lämpöä ehkä 11°C astetta ja villasukat jalassa. Vettä sataa romanttisesti mökin kattoa vasten, kirjakasa nököttää vierellä ja olen jo yhden potterficcin prologin kirjoittanut. Ja mistäs muuten lyödään vetoa, että sitten kun se koulu alkaa niin repsahtaa helleaalto päälle, kuten tavallista?


Onneksi (tai ehkä kauhukseni, en ole helleihmisiä) pääsen jo sunnuntaina lämpöön etelään ulkomaille. Ehkä hitusen verran jännittää, kun en ole reissannut paljoa, mutta erityisesti kiinnostaa tietää saisinko suuni auki ja jotain englantia puhuttua.

Olen tässä lähiviikkoina tavannut yhden ihmisen, - jutellut snäpissä ehkä enemmän kuin ikinä -, hänen kanssaan pitänyt todella hauskaa Linnanmäellä sadepäivänä, jolloin ruuhkatkin hävisivät ja päästiin jopa Linnunrataan, johon yleensä on ihan älyttömän pitkä jono! Ihanaa ihanaa ihanaa, että oli joku jonka kanssa saattoi mennä vaan ja kerrankin ei ollut pikkusisaruksia mukana vaan saattoi mennä sinne kaikkein hurjimpiin laitteisiin. ❤️ (tuut tuut)

Mökillä käytiin kylällä soutuveneellä, järven kimallus oli kauneinta lumpeiden lisäksi. On tullut melottua ja sain jopa itseni raahattua lenkille, mistä olen ylpeä, kun olen niin epäurheilullinen kuin olla ja saattaa.



Mutta niin - mitäs tässä. Runoja haluaisin osata enemmän kirjoittaa nyt Saima Harmajasta inspiroituneena väkersin kokoon jotain, minkätyyppistä runoutta en ikinä kirjoita:

Voi miksen merenkutsua
ma kuule, en

Miks jylhä pauhanta
aallot vaahtopäiset
ei kaiu korvissa,
vaikka sielu halajaa
yökaudet, pitkät päivät
lempeään syliin tuudittua

Voi miksen merenkutsua
ma kuule, en - ?


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lukumaraton 8.7

Aloitin oman lukumaratonini mökin sohvalla lauantaina 8.30 ja vaikka ehkä lukemistunteja kertyi 24 tunnista vain ehkä n. 10 h ja risat, niin ehdin hyvin lukea 828 sivua kokonaisuudessaan. Tästä sivumäärästä oli tosin 95 sivua runoja, 32 lastenkirjasta ja muutenkin - valitettavasti vuorokaudesta kului aikaa kaikkeen muuhunkin kuin lukemiseen.

Nautin kyllä saunomisesta ja melomisesta, iltapäivällä melonnon jälkeen pulahdin vaatteet päällä uimaan järveen ja itseasiassa tauot tulivat aina tarpeeseen, kun varsinkin ensimmäistä kirjaa olisin halunnut sulatella pitempäänkin.

Lukupinoni, jotka olin tähän koitokseen varannut:

Heli Kruger Olen koskettanut taivasta (s.226)
J. M. Barrie Peter Pan (s.245)
Sinikka Vuola Maailman vaikein kieli (s.95)
Jeanette Winterson Ei appelsiini ole ainoa hedelmä (s.230)
Inka Nousiainen Yökirja (s. 32)
Satu Manninen Sateeseen unohdettu saari (s.61)

Näistä kirjoista ehdin lukea kaikki muut paitsi viimeisimmän runokokoelman. Peter Pan tarttui kirjastosta mukaan huvikseen, sillä tajusin, etten koskaan tätä tarinaa kokonaisuudessaan ole lukenut, Yökirjan puolestaan otin, koska ajattelin sen lukujumiin toimivan lääkkeenä mainiosti (lastenkirjat, kun niin tuppaavat tekemään) ja kaikki loput sitten olinkin tarkoituksella varannut ja nyt pääsin niistä nauttimaan :)

Parhaaksi kirjaksi osottautui ensimmäiseksi luettu Olen koskettanut taivasta.
Näin epäurheilullisena ihmisenä kuin minä, pituushyppääjä päähenkilönä ja kilpaurheilun maailma tuntui aluksi hyvin vieraalta, samoin kuin Pohjanamaan murre, mutta pääsin tähän silti nopeasti sisään.



Ja hyväksi kirjaksi tämä osottautuikin. Eikä pelkästään siksi, että kirjassa on aivan ihana naisparitus. Pystyin samaistumaan hyvin joihinkin päähenkilön ajatuksiin ja samalla alkoi hiukan pohtituttamaan, että etten kai itse samaan tilanteeseen joskus aikuisena päädy - nimittäin rakastumaan miehen kanssa naimisissa olevaan naiseen.

Tai katselemaan sivusta, kun ystävät menevät naimisiin, saavat lapset, muuttamat viettämään idyllistä perhe-elämää omakotitaloon ja minä itse harhailen ilman ketään, jonka viereen käpertyä.

Olen koskettanut taivasta-kirjassa oli suuri vastoinasettelu lesboparin elämän ja heteroperheiden elämän välillä. Se oli omiaan korostamaan päähenkilön ajatuksia, mutta häiritsi muutamassa kohtaa lukemista.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja siksi voinkin huojentuneesti hymyillä, sillä että onneksi Suomessa on tässä kymmenessä vuodessa tapahtunut muutoksia.
Mutta samoja kysymyksiä ihmiset taatusti esittävät vieläkin kuin tässä kirjassa.

Peter Panista jäi käteen tuttu kertomus, mutta näin kirjojana se tuntui jopa hiukan raa'alta. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä - tämä ei kirja ei oikein vastannut odotuksiani. Pääsin alkuun hyvin mukaan, mutta loppua kohden välillä tipahtelin kärryiltä, kun kirjassa oli ikään kuin satuja tai pieniä kertomuksia itse päätarinan lisäksi, joita en saanut linkitettyä oikein mihinkään. Ja lisäksi kirja oli turhan uskonnollinen minun makuuni ja jotenkin päähenkilön rakkaussuhteita ei pohjustettu tarpeeksi.

Vuolan runoista löysin helposti omat lempparini - Kaksi mannerta ja Mutta tulee yö ja erityisesti muutaman muunkin runon loppu kolahti minuun, mutta muuten en oikein kaikissa runoissa päässyt sen ideaan kiinni ja maraton luettavaksi ne eivät oikein soveltuneetkaan kohdallani, koska niitä jää pureskelemaan pidemmäksi aikaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin yhtä hauskaa kuin viime kesänäkin ja olen erittäin tyytyväinen, että sain yli 800 sivua luettua.
Auringonpaisteessa mökillä, hyvä kirja kädessä ja kesän ensimmäiset mansikat - mikäs siinä lauturilla istuskellessa varpaat vedessä <3

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Fifteen 💐🎂🎊


Viimeinen päiväni 14-vuotiaana oli mukava, olin kaupungilla, kävin pyörähtämässä kirjabloggaajien järjestämällä runokävelyllä parhaan ystäväni henkiseni tukena - ihmisiä oli mukava kuunnella ja nähdä kasvoja niiden blogien takana, joiden nimet olen niin monta kertaa nähnyt, mutten välttämättä edes avannut yhtäkään postausta.

Ja tuli hirveä innostus alkaa lukemaan runoutta, täytyy jostain klassikoista aloittaa, kun ne taitavat varma valinta ainakin olla. Varailin ainakin aimo kasan runokokoelmia nyt ensialkuun kirjastosta.


14-vuotias minä tiivistetysti olen ollut:
- punaisia villasukkia, lempikaulahuivi, punaiset huulet ja uudesti syntynyt rakkaus mekkoja kohtaan
- voikukkaseppeleitä, talvella äidin nahkasaappaat ja keväällä farkkutakki
- tyttö, joka ei osaa syödä siististi tortilloja
- hirveästi kaipausta ja haaveita
- kauniita luontokuvia, runojoulukalenteri, pieniä tv-ihastumisia (Sydämen kutsumus, Poldark)
- odottamista
- historian vihkoon piirtelyä, snäppejä ja liikaa instagramin tuijotusta
- kangaskasseja, äidinkielenopettajan kehujen muistamista, suklaata, pieniä omantunnon pistoksia, koulunlehteen kirjoittamista
- ei niin hirveästi uusia ihmisiä, mutta paljon tuttua teatterikerhoa, sen muutto toiseen paikkaan, maalauksia kuviskoulussa, lyijykynäpiirroksia ja valonmäärän kasvamista
- iltateetä vihreästä Tiuhti ja Viuhti-muumimukista, salmiakkia ja hymyilyä

Nyt olen viisitoista. Apua auttakaa, kohtahan minusta pitäisi tulla viisas ja järkevä, eikä tällainen hupsu, joka ei edelleenkään osaa käyttää meiän talon pyykkikonetta. Mut mä sain lahjaksi suklaalevyn, olen tyytyväinen ja tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta.

Huomenna aloitan lukumaratonin, sitä varten tarvitsen muitakin kirjoja kuin Shakespearen Macbethin ja tänään pääsen mökille, joten lukumaratonia varten saan ainakin ihanat maisemat ❤️

tiistai 4. heinäkuuta 2017

You're finally here, sweetie


puoli vuotta odotusta
ikävöintiä ja kuvittelua
ja nyt sinä olet vihdoin täällä



Kaksi vuotta kuulostaa niin hirveän pitkältä ajalta, mutta jotenkin tuo ja varsinkin viime kesä tuntuvat nyt kuin unelta. Sumealta, ajan kultaamalta, vaikka toisaalta saatan yht'äkkiä muistaa jonkin yksittäisen asian, kuten tavan, jolla katsoit minua hymyillen, tai tavan, jolla istuit puolukanvarpujen seassa.

Sinä olet vihdoin täällä ja mikä parasta, et ole lähdössä enää takaisin. (saan sut itselleni vihdoinkin, hih ja sen sun ihanan villatakin)

Mun kesä tuntuu vasta alkavan tästä. Koska nyt voin vihdoin mennä hymyillen nukkumaan posket kipeinä nauramisesta ja mieli täynnä hyvää oloa. Metsäkävelyt ilta-auringossa, Haloo Helsingin kappaleiden kuunteleminen yhdessä ja kukkien tunnistaminen odottaa, eilen opittiin jo yhden kasvin nimi - rohtotädyke.



Eilinen oli hyvä päivä, koska:
- sain jäätelöä (kaksi kertaa, slurps)
- luin Romeota ja Juliaa ääneen itsekseni
- kukat ovat kauniita
- nauraminen hiekkalaatikolla tekee hyvää
- oli ihanaa halata
- ja pitää kädestä kiinni
- koska sinä olet ihana ❤️

and don't you dare to leave alone like this again

~ sattuuko kukaan tietämään lukemisen arvoista runokirjaa? Ja mikä nyt saa hymyn teidän muiden huulille?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lokkien kiljuntaa



meren kuohuntaa
päivänkakkaroita aalloilla
tuulenmyräköitä hiuksissa
pieniä ystäviä
ja farkkusortseja pimeillä käytävillä
roskaruokaa ja hymyjä




eilen oli metsäkävelyitä
leivontaa ja piirtämistä valkoisella stumpilla
enemmän tummaasuklaata kuin jauhoja
ja erittäin hyvää teetä




vanhoja nettituttuja
uusia hahmoja virtuaalitylypahkoihin

tänään epäonnistuneita tekstinpoikasia
suomenlinnareissu
ja ajatuskatkoja


bussimatka ja frappé
lokkien katselua
auringonpaistetta ja hyvää mieltä


Kuinkas teidän viikkonne on sujunut? :)

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesäkuun piirrokset 🎨


Rakastan eniten piirtää ihmisten kasvoja lyijykynällä, mutta koska hyviä mallikuvia, joista tahdon ihmisiä piirtää on hankalampi löytää ihan vain netistä niin yleensä päädyn vain näpertelemään silmiä.

Mutta nyt kesällä olen piirtänyt kaksi naisen muotokuvaa ja yhden vuoden 2009 peräisin olevan piirrokseni uudestaan huvikseni. Kuten huomaa niin kuviskoulu on tehnyt tehtävänsä :D