sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirjan nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Alkuteos: The Fault in Our Stars
Kirjailija: John Green
Julkaistu: 2013
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 338



Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä tästä kirjasta, ennen kuin nyt kun sain sen luetuksi, en ollut edes nähnyt elokuvaa (muuta kuin tässä musiikkivideossa olevat pätkät). Jotenkin tämä hittimenestys ei iskenyt minua. Siinä oli paljon hyviä kohtia, mutta en päässyt oikein sisään tarinaan...

Kirjahan kertoi siis kahdesta rakastavaisesta, jotka molemmat sairastavat syöpää. Hazel ja Augustus olivat juu mielenkiintoisia hahmoja, mutta jotenkin kaikki syöpä, kirjoista höpöttäminen ja koko kirjan juoni. Ei. Not for me. Kirjassa oli kyllä hauskoja sitaatteja! :D
Mutta.
Rakkaustarinana tämä toimii, siinä oli todella kauniita kohtia ja muutenkin kirja oli hieno!
Kirja kyllä koukutti minut lukijakseen, pisti ajattelemaan ja pidin siitä ja esim. tästä kohdasta:

"Kone hoiti hengittämisen puolestani, mikä oli hyvin ärsyttävää, mutta parasta siinä oli ääni: se kolisi sisäänhengityksellä ja sirisi uloshenityksellä. Ajattelin sitä aina lohikäärmeenä, joka hengitti samaa tahtia kanssani, aivan kuin minulla olisi ollut kainalossani lemmikkilohikäärme joka piti minusta niin paljon, että halusi hengittääkin samassa rytmissä. Nukahdin siihen ajatukseen..."

Pidin ehkä eniten tässä kirjassa, sen lisäksi, että se oikeasti pisti hieman ajattelemaan elämää, myös sen karusta kauneudesta. Syöpä, ei ole naurun asia, mutta kuten sanottu tämä on "ihan sairas rakkaustarina". Totuus on karua, kuolema totta ja elämä kuolemisen odottamista. Kirja oli hieman synkkä, mutta huumori tasapainotti...

Tähtiin kirjoitettu virhe pistää ajattelemaan, antaa mielenkiintoisen lukukokemuksen ja herättää harsopilvestä.

Kookoskaramelli (ihana Suklaamurunen)

Kirjan nimi: Kookoskaramelli
Kirjailija: Cathy Cassidy
Sivumäärä: 230 sivua
Kustantaja: WSOY



"Perhe on kuin suklaarasia, jonka konvehdeista jää enimmäkseen hyvä maku suuhun, mutta joukkoon mahtuu kummallisiakin sattumia. Minun perheessäni omituisia tapauksia riittää.... ja sitten väitetään, että minä olen se outo. Niin varmaan."

Rakastuin. Kuten olen tehnyt Suklaamurusten aiemmissakin osissa. Rakastan tätä ihanaa kirjasarjaa, oikeasti ihana on juuri oikea sana kuvaamaan tätä sarjaa. Sen erilaiset päähenkilöt, kiinnostavat sisarukset, Suklaamuruset-suklaayritys ja kirjojen teemat. <3

Tämä kirja kertoo Tanberryn sisaruskatraan nuorikosta, eläimiä rakastavasta Cocosta, joka haluaa pelastaa maailman uhanalaiset lajit jättiläispandat ja sun muut. Tyttö haluaa oman ponin, mieluusti Kinuskin ratsastuskoulun puolivillin kauniin hevosen. Coco soittaa viulua ja inhoaa maailman epäoikeudenmukaisuutta ja erityisesti kiusaamista! Pandapipoinen 12-vuotias tyttö inhoaa koulun uutta poikaa äksyä Lawrieta, samoin kuin kaikkia poikia. Mutta kun Cocon lempiponi uhataan myydä alkavat seikkailut, valheiden vyyhdit ja mm. öiset retket autiolle talolle mullistavat tytön elämän kohtalo puuttuu peliin...

Pidän Suklaamurusista suunnattomasti! Ne ovat niin ihania, mutta pistävät ajattelemaan samalla, kun kietovat sinut mukaansa kirjan tapahtumiin. En malta odottaa, että saan lukea kirjasarjan viimeisen osan!

Lempihenkilöni tässä kirjassa oli ehdottamasti Coco. Tässä kirjasarjassa lempihenkilöni, kylläni vaihtuu heti kun olen lukenut uuden kirjan! :D

Kirjassa on siis viisi sisarusta, joiden elämästä kirjasarja kertoo. Eniten pidin Vaahtokarkkitaivaasta, sillä se kirja hurmasi sydämeni! Sarjan ensimmäinen osa on Kirsikkasydän, joka kaikkien pitäisi lukea, sillä sarja vain paranee paranemistaan. Jotenkin Kookoskaramelli tuntui jossain vaiheessa lässähtävän kasaan, mutta nyt kun luin sen se on erinomaisen ihana romaani!!

Tästä perheestä löytää kaikille kaikkea, suklaata, draamakuningatar, kokkojuhlia, vintagevaatteja ja balettia.

Suklaamuruset on kirjasarja, joka kuvaa vain yksi sana - ihana. Siinä on kaikkea, juuri sopivasti niin, että sitä vain toivoisi lukea lisää <3 Sarjaa vain ei voi lukea ilman ajatusta ja sydäntä.

Suosittelen tätä kaikille, joita vähänkään kiinnostaa!! Tämä on mahtava kirjasarja! <3 Yksinkertaisen upea, kaunis, herkkä, yksinkertaisesti I h a n a.



Liikaa sanaa ihana, mutta menkööt näin! Suklaamuruset <3 Blogin ulkoasu päivittyi hieman tänään aamulla :) Seuraavaksi postaus Tähtiin kirjoitetusta virheestä!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Summer is here!!




Kesäloma... suomeksi, 10 viikkoa vapautta!! Ja se alkoi virallisesti TÄNÄÄN!! Todistuksen sain aamulla, ruusun, stipendin ja kunniakirjan lisäksi :)

Ja... *rumpujen pärinää* Todistuksessa komeili 8 kymppiä!!!!! I'm very happy today :D
Shoppailin tänään myös vähän kaupungilla ja kesän jalkineet ovat tämän näköiset:



Erityisempiä kesäsuunnitelmia minulla ei ole... Pari teatterikurssia, mökillä loikoilua, kirjoja ja nukkumista olisi tiedossa :D
Erityisesti odotan sitä, että pääsen taas melomaan mökillä :3 ja jos sitä vaikka tänä vuonna oppisi soutamaan... :D Kesällä aion lomailla, kirjottaa, kuvata/poimia kukkia ja pyöräillä! :)
Tavoitteena olisi myös kirjoittaa oikeita kirjeitä ja erityisesti blogata jotain ihanaa <3 ja kuunnella musiikkia!



Tekee vain mieli tanssia paljain jaloin auringossa, kukkia täynnä olevalla niityllä, päässään kukkaseppeli!

Kesä... Heinäkuussa synttärit ja ah, vihdoin voi nukkua pitkään! Kesäloma, I love U!

Parasta kesässä yksinkertaisesti on loma! Kyllä. <3
Mutta nyt, hyvää lomaa kaikille ja nauttikaa kesästä!



perjantai 29. toukokuuta 2015

Itsetunto pohjamudissa

Se tunne, kun tunnet itsesi ensin niin aikuiseksi ja älykkääksi, sitten - boom! kaikki se mille mielipiteesi perustuu vedetään altasi ja putoat mustan kuopan pohjalle nöyryytettynä.

Se tunne, kun olet kerrankin tyytyväinen itseesi ja joku kauniimpi/lahjakkaampi/parempi tulee viereesi ja romahduttaa itsetuntosi pohjaan.

Se tunne, kun joku saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi, kokemattomaksi, joka ei ole tajunnut vielä mitään maailman menosta, vaan ajattelee ongelmien siintävän tuolla jossain kaukana.

Jotenkin nämä kolme ovat minulle tuttuja, hyvin tuttuja tunteita. Juuri, kun olet saanut itsesi kokoon, jokin hajottaa sen kaiken. Murrosikää? Kyllä. (Vaikka inhoan sitä sanaa, "murrosikä" blaäh) En pidä itseäni kauniina, totta, minulla on ulkonäköpaineita, väärin, itsetuntoni on yhtä vuoristorataa, oikein.
Haluan takaisin lapseksi! (Joo, välillä olen kyllä ihan lapsi..)
Tietämättömyys tuntuu silti jotenkin hyvältä. Ei tarvitsisi kantaa sitä pientäkään huoli ja murhe taakkaa, joka on kasautunut harteitteni päälle.

Ja huono itsetunto sen kun auttaa asiaan... En tykkää ulkonäöstäni, en pidä kropastani, mutta silti en tiedä mitä muuttaisin. En ole ylipainoinen, en ole kamalan rumakaan, mutta en pidä itseäni kauniina. Paitsi todella harvoin. Joo tätä samaa jauhantaa, pääsee taatusti lukemaan netissä ihan liikaa, mutta tämän postauksen omistan nyt tälle.
Joskus haaveilin huippumallin urasta... Ei tule näillä kasvoilla tapahtumaan, en kävisi edes näytösmallista. Yes I know, mitkään huippumallit eivät todellakaan ole hyvä vertailukohde, mutta... Olisihan se kiva joskus näyttää itsensäkin mielestä hyvältä. Sitä ei kovinkaan usein tapahdu.

Sitten joku kuitenkin tulee kommentoimaan, että älä nyt vertaa itseäsi kehenkään ja että kyllä sä oot kaunis, sulla on muita taitoja kuin kauneus tai vastaavaa... joo, kiitoksia!
Arvatkaas miksi kirjoitan tarinani kauniista ihmisistä, haluan olla sellainen itsekkin... Hahmoni ovat sisäisiä "idoleitani" he ovat vain fiktiivisiä, mutta toimivat yhtä hyvin! Tai miksi tykkään urheilun sijasta lukemisesta, lukemalla pystyn olemaan joku muu, elää toisen ihmisen tarinaa, unohtamaan itseni.

En voi sanoa rakastanko itseäni, en pidä kovasta naurustani, silmäpusseistani, jotka tulevat kun hymyilen ja jotkin muut pikkuasiat häiritsevät...
Älkää nyt luulko, että en välitä itsestäni, tai pidän itseäni älyttömän rumana. Ei. Välitän itsestäni ja hyväksyn itseni (aika pitkälti) tälläisenä kun olen, mutta kauniiksi en kutsu itseäni, en ainakaan kuvissa.
Noin! Että tälläistä tällä kertaa...

torstai 28. toukokuuta 2015

Pink - colour of the love

Love is evething what you need, when life doesn't smile.

Kuvassa minun ja Pearl Cloverin ruusut <3


En ehtinyt julkaista tätä postausta ties kuinka pitkään aikaan, mutta julkaistaan se nyt kumminkin!

Maanantaina tapahtui myös mielenkiintoisia... Viime viikon lopussa luokkalaiseni olivat jostain saaneet tietää ihastukseni henkilöllisyyden. Voitte sitten itse kuvitella mitä siitä seurasi... :D


"Take me into your lov i ng arms. 
Kiss me under the light of a thousand stars
Place your head on my beating heart..."
- Ed Sheeran Thinking Out Loud


Ja sitten niiden välituntien tapahtumiin →
Ensiksi pieni poikalössi tuli kertovaa minulle, että ihastukseni oikeasti pitää minusta. Viisi minuuttia ja ihastukseni tuli kertomaan, että hän ei ole ihastunut minuun.

"I'starting to think one day I'll tell the story of us,
HoI was losing my mind when I saw you here..."
-Taylor Swift Story Of Us


Olisi sydämeni luullut murtuvan, mutta minä vain nyökkäsin. Todiste siitä, että en ole vieläkään kertaakaan rakastunut kunnolla? Vai siitä, että olen tarpeeksi kypsä ihastumaan ja päästämään irti, kun aika on tepposensa? Who knows. Tai ehkä ihastuminen tällä kertaa haaalistui nopeasti.

Rakkaudeksi tätä ei voi kutsua,
ei todellakaan. Ehkä pinkiksi ihastumiseksi, jos siksikään. Rakkaus pysyy, ihastus vaihtuu, tosirakkaus säilyy ja hetken huuma on katoavaa. Ihastuminen on mukavaa, siis kunhan se pysyy kohtuuden nimissä. Se lämmin tunne rinnassasi, rakkaudessa tämä tunne on vain vahvempi. Love- the reason to live



Näiden viisaiden sanojen jälkeen, voisin puhua teille enemmänkin tästä aiheesta, sillä rakkaushan on elämän tarkoitus (ainakin näytelmän "Elämän tarkoitus..." mukaan, jossa oli muuten ihanaa näytellä)

"Romeo, take me somewhere we can be alone.
I'll be waiting all that's left to do is run.
You'll be the prince and I'll be the princess,
It's a love story, baby, just say, "Yes"..."
-Taylor Swift Love Story

Eilen torstaina illalla, kun kävelin ystäväni kanssa eilen yhden puiston ohi, puiston reunamilla oleva poika yritti vakuuttaa minulle, että ihastukseni pitää minusta ja, että en saisi antaa periksi. Jotenkin alkaa pikkuhiljaa mennä maku tästä asiasta...

Mutta mutta, tähän loppuun laitan vielä pari lainausta Viisaat ystäväni-kirjasta, johon olen kirjoittanut parin hahmoni ajatuksia elämästä, sillä nämä ovat rakkaudesta :) Kirjassa on siis valmiita lauseita, jotka voi täydentää haluamallaan tavalla.



Lisa Winther:

"Elämän tarkoitus... rakkaus. Piste."
"Sydämeni haluaa... olla rakastettu ikuisesti ♡"

Amy:

"Elämän tarkoitus... rakastaa ja löytää se mistä olet aina unelmoinut."



keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Terveisin Onnellinen

Pöö!



Teki mieli kirjoittaa postaus jostain maanantaina ongelma mistä? Peloista, vaatemausta, väreistä, rakkaudesta?
Vastaus: "Kirjoitetaan sitten vähän kaikesta."



Ja koska on aina hyvä hetki aloittaa (pöö-sanan lisäksi) Harry Potterille, me aloitamme sitten sillä! Rakastan Harry Pottereita, enkä vain kirjojen takia. Leffat, niistä kirjoitetut fanficcit, Pottereiden maailma, ah se on vain niin ihanaa. Harry Pottereiden takia liityin tähän ihanaan sivustoon, josta olen saanut monia hyviä ystäviä, nauranut paljon, itkenyt ja viettänyt aikaa, pottereiden takia olen nykyään parempi kirjoittaja, luen enemmän ja rakastan yksinkertaisesti kirjoittamista! Erityisesti tämän Potterfanficcin! :)

Miten joku ikinä voisikaan kyllästyä pilviin?


Pottereiden lisäksi rakastan Percy Jacksoneita ja Olymboksen sankareita! Olymboksen veri -> luettavana...
Kukat ovat ihania, samoin ystävät! Olen onnellinen. Piste.
Elämä hymyilee!! Ja Taylor Swift on hyvä laulaja.
I'm happy, but not forever, 'caus life.
Kohta koulu loppu!!!!!!!! Summer here I come!

Mistä tietää kesän taatusti olevan tulossa?
Hiuksista, joissa on kukkia!


Nyt olen onnellinen, siitä että sain vihdoin luettavaksi Kookoskaramellin!! Suklaamurusten osa 4.


Turun retkellä luokan kanssa

Klo 8 aamulla lähti bussi kohti Turkua... Toisin kuin yleensä sää oli kaunis aurinko jopa paistoi! Meidän luokan retkillä sataa harvoja poikeuksia lukuunottamatta, mutta nyt päästiin nauttimaan auringosta!! :D
Ja sitten alkoivat vaikeudet - eksyimme, sillä joidenkin tietyöden takia jouduttiin sivuteille...
Matka kuitenkin on alkanut hyvin karkkia mussuttaen, musiikkia kuunnellen ja piirrä ja arvaa-leikkiä pelaten, tietysti Harry Potter aiheilla :D Piiroksien laatu oli kyllä mahtava, kun ehdin piirtää ehkä puoli minuuttia... x)

Tunnistatkos Lajitteluhatun ja Hedwigin kuvasta? :D


Lizaahh klo 9.23

Kohta saavutaan Turkuun!! Puoli tuntia vielä arviolta vielä :) Hirsipuuta pelattu kaverin kanssa... Ja muut pelaavat jotain sanapeliä, johon tarvitaan nettiä ja minulla sitä ei ole :( joten olo hieman ulkopuolinen... Mutta eiköhän tämä tästä, ainakin musiikki pauhaa!

Lizaahh klo 10.31

Ja bussissa taas! Myöhästyttiin opastuksesta, joten opastettua kierrosta lyhennettiin, enkä ehtinyt edes ottaa kuvaa Turun Linnasta ulkopuolelta :( Opastus oli aika mielenkiintoinen, mutta minulta meni pikaversiossa vähän ohi nämä asiat.... Ja kun en edes ehtinyt kuvata rauhassa, enkä lukea mitään niitä tietokylttejä!
Ja täällä alkoi sataa, kun menimme syömään... Eli nyt sitten se meidän luokan retkisää onni palasi normaaliin uomaansa!





Lizaahh klo 15.06

Tyypit yrittää nukkuu täällä bussissa, äsken kuunneltiin musiikkia ja nyt mä vaan täällä kirjottelen postauksia :D
Käytiin Turun tuomiokirkossa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin miksi ihmiset oikeasti käyvät kirkossa, rukoilevat ja kääntyvät kristinuskoon. Tuomiokirkolla oli jotenkin rauhoittava vaikutelma, ihana tyyni ilmapiiri ja ensimmäistä kertaa pidin urkumusiikista, joka kantautui kirkon yli 6000 urkuputkesta.
Käytävien alle haudatut vanhat ruumiit pelottivat erästä ystävääni :D Itse en kokenut hautojen päällä kävelemistä mitenkään karmivana.
Kannattaa muuten oikeasti käydä tuolla kirkossa, itse pidin siitä valtavasti!!





Lizaahh klo 17.23



Pääsit nyt kurkistamaan luokkaretkemme tapahtumia. Tässä vielä kuva Aboa Vetuksesta, jossa myös pääsimme vierailemaan! 


lauantai 23. toukokuuta 2015

Dreamdiary Part 3

9.5-10.5 välinen yö
En muista koko unta kovinkaan hyvin... olin taas jossain töissä. Pomosta en muista muuta kuin, että hän oli vaaleatukkainen, tasaisesti ruskettunut ja hän vinkkasi minulle sinistä silmäänsä.
Olin kai sihteerinä, koska tein jotain hommia koneella, mutta me olimme kyllä kuvataidekouluni yhdessä luokassa, sillä seinällä oli niitä viisi-kuusivuotiaiden eläin maalauksia...
Ja jotenkin minusta tuntui aamulla, että minä en olisikaan oikeaati ollut sihteerinä, vaan pomoni kiristi minua jollain saadakseen minut tekenään työnsä...

13-14.5 kirjoitettu helatorstain aamuna
Vapaapäivä koittaa ja minä näin unta - kouluruokailusta, tai sen nyt muistan unestani...
Meillä on kai jonkinlainen juhlaruokailu, ehkä vapun kunniaksi en ole varma, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni haen lisää salaattia ruokailussa, paitsi etten ihan mitä tähänsa salattaatti! Porkkanaraaste on kellertavän vihertävää ja siihen mukaan sotketut anaksan palat ovat vaaleansinisiä!
Ja ilmeisesti meillä oli jotain jälkiruokaa, sillä leipäkotin vieressä on teräslautasella pieniä kakkupaloja, jotka ovat puolisenttiä paksuja ja omani on sisältä liila. Eikä siinä vielä kaikki. Kakkupalat on keihästetty pinkeillä sulilla koristettuihin puisiin ohuisiin grillitikkuihin....

15-16.5
Kissoja... unessani elin jonkinlaisessa kissojen verkostossa, sillä unessa kissojen vihollisina olivat jotkin "Natsit",jotkat "parkitsivat kissojen nahat asfaltilla."Mutta siis, (oudommaksi menee..) meillä kotona asui yläkerran toisessa huoneessa kissoja, joille minun piti yrittää löytää ruokaa.
Jääkaapille alakertaan siis. Ongelmana oli ainoastaan se, että koska alakertamme kuului näille "natseille" (jotka olivat unen pahisihmisiä ja -kissoja) jouduin kulkemaan erityisen hiljaa, jotta sofvalla nukkuva sotilas ei heräisi.
Näpistettyäni jääkaapista itse palan juustoa, muutaman katkaravun ja pikkupalan lauantai-makkaraa hiivin hiljaa takaisin ylös. Ikävä kyllä, juuri kun olin työntämässä ruokaa kissoille sängyn alle, portaat narisivat. Olimme jääneet kiinni.
Ainut pakotie oli hypätä alas ikkunasta. Onneksemme juuri, kun olimme kuoleman omat, meidät napattiin lentokoneen kyytiin! Pieni kissanpentu ei ollut päässyt kunnolla koneeseen sisään vaan istui koneen siivellä. Hivuttauduin ulos koneesta, mutta samassa otteeni koneen kyljestä irtosi.. viime hetkellä sain pelastettua kissanpennun, mutta olin taas menossa kohti kuolemaa!
Sitten yhtäkkiä osasinkin lentää! Lensi  kohti tuttua puistoa, vaikkakin sammakkouintityylillä. Tuuli suhisi korvissa ja tajusin olevani yöpuvussani.
Juuri kun uni oli päättymäisillään... (pelastuvatko kissat, mihin minä lennän?) herään.

22.-23.5
Ensiksi näen unta siitä, että olen jossain teatteriseurueessa uutena ja minulta on jäänyt viime kerta välistä. Alamme harjoitella jotain näytelmää, jossa minut istutetaan jakkaralla ilman vuorosanoja kertomatta mitään koko näytelmästä. Lavan reunasta, joka on kyllä kotoni yhden parvisängyn alta astuu esiin tämän näytelmän "isä" hänellä on kädessään muovitasku, jota esittelee leipänä. Minä, jolla ei ole mitään käsitystä näytelmän kulusta huudahdan impovisoiden, toisen samankaltaisen repliikin jälkeen:
"Yök! Eihän tuota voi syödä!" Vieressäni istuva poika nostaa kamalan metelin tästä, sillä olinkin sattumoisin sanonut hänen repliikkinsä. Poika menee valittamaan näytelmäseurueen johtajalle naiselle, jolla on musta puku, sulalla koristettu hattu ja luultavasti korsetti pukunsa alla...
Uni vaihtuu.
Istun samassa huoneessa, mutta sen toisella laidalla ja lajittelen huoneeseen tuotua laatikon sisältyä värijärjestykseen. Laatikossa on erilaisia helmiä, hamahelmiä, pieniä leluja, muovisia leikkiastioita ja legoja. Otan käteeni laatikosta kullan värisen kirjeen, jossa on jotain kuviota ja reunassa kiinni liimattu pieni nappi. Kirjeen sisältä paljastuu kasoittain muovitaskuja, henkareita, tarroja (jollaisia saa Top Modeleista) ja....
Uni vaihtuu.
Harhailen sateessa kaupungin osassa, joka näyttää aivan kuin joltain piirretyn leffakaupungilta. Korkeita kapeita taloja, muhkurainen tie ja sokkelomaiset kadut. Yritän löytää jotain tiettyä taloja, sillä hoen koko ajan mielessäni, ei tämä, ei tämä. Äkkiä alkaa tapahtua... kello lyö kaksitoista ja ihmiset pakenevat ulkoa sisälle. Hädissäni teen samoin, mutta kaikki sulkevat ikkunansa ja ovensa minun tietältäni. Olen täysin pakokauhun vallassa. Näen, että joku painautuu kasvot seinään vasten talon seinää vasten ja päätän tehdä samoin. Juuri ajoissa, sillä nyt kujalle saapuvat hevosten vetämät vaunut, jotka metelillä etenevät tien alkupäässä. Tuijotan talon kellertävää rappausta, kun kuulen huudon:
"Se, joka liikkuu murhataan!"
Sitten hevosvaunut ajavat ohitseni. Puristan silmäni kiinni ja olen jo henkäisemässä helpotuksesta, kun joku kuiskaa korvaani:
"Sinut murhasi..."
Herään, siihen että tunnen jonkun paivanan solisluutani aivan kuin kuiskaajan terävä leuka.

torstai 21. toukokuuta 2015

☆ Lausahduksia ☆

Olen tässä kipeänä/toipilaana ehtinyt taas keräillä näitä sitaatteja :D
On lähes mahdotonta hymyillä niin, ettei sisimmässä tuntuisi paremmalta.
- eräs
It is the brain, the little gray cells on which one must rely. One must seek the truth within--not without."
- Poirot/Agatha Christie
What doesn't kill you make you stonger.
Dream as if you'll live for ever. Live as if you'll die tomorrow.
If you can dream it you can do it.
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
- Muumipappa
If you never chase you dream you will never catch them.
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo.
- Nalle Puh
Don't make time for people who doesn't make time for you.
A Family is a little world created by love.
Mitä on ystävyys?
Yhteinen sielu kahdessa ruumiissa.
- Aristoteles
Asiat jotka tekevät minusta erilaisen ovat asioita, jotka tekevät minut.
- Nalle Puh
Today is a perfect day start living your dreams.
Enjoy the little things in life cause one day you may look back and realize that they were the bigs things.
Sometimes you make choices and sometimes choices make you.
Suurimmat tunteet vaativat välillä romahdusta, mutta se, joka niistä jaksaa aina nostaa itsensä ylös on selviytyjä!
Life doesn't get easier, you just get stonger.
Päivä ilman ystävää on kuin purkki ilman tippaakaan hunajaa.
- Nalle Puh
Life is like a roller coaster. It has its ups and downs. But its your choice to scream or enjoy the ride.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Vihdoinkin kirjoista!

Löysin tämän FaceQ:lla tehdyn kuvan eilen kun poistelin tabletista turhia kuvia xD

Viimeisessä kuplassa pitäisi lukea vaan näin! x3


Viime viikolla luin kaksi kirjaa loppuun, Paahteen ja Magiaa nimisen kirjan.

Kirjan nimi: Paahde
Kirjailija: Louts Sachar
Sivumäärä: 239

Kirjan nimi: Magiaa Septimus Heap #1
Kirjailija: Angie Sage
Sivumäärä: 389
Kustantaja: WSOY

Paahde osoittautui mielenkiintoiseksi kirjaksi, jota en olisi malttanut laskea alas käsistäni. Pidin erityisesti kirjassa (taas) sen juonen ohessa kulkevasta sivutarinasta ja siinä esiintyvästä Sam nimisestä sipulikauppiaasta.
Itse kirja kertoo Stanley nimisestä ylipainoisesta koulukiusatusta pojasta, joka tuomittiin syyttömänä lenkkareiden varastamisesta. Poika joutuu Green-järvelle, jossa keltatäpläliskot hankaloittavat asukkaiden elämää ja kova helle vaivaa näitä pahoja poikia, jotka rangaistuksekseen kaivavat kuoppia autiomaassa...
Mutta näin, Paahde on sangen nopea lukuinen ja mielenkiintoinen kirja suosittelen!

Toinen kirja, jonka sain tässä lauantai-iltana luetuksi on Magiaa.
Magiaa eli Septimus Heapin ensimmäinen osa ei oikein lumonnut minua. Loppua kohden kirja kuitenkin parani ja saatan sittenkin tarttua sarjan kakkososaan :)
Kirja kertoo Heapin perheestä, jonka ainut tyttölapsi Jenna onkin maan prinsessa! Tästä alkavat seikkailut, joihin kuuluvat niin ammuskelut, taiat, maanaajat kuin parasvelhojen haamutkin.
Magiaa oli kirjana itseasiassa varsin mielenkiintoinen, vaikkakin ehkä hieman tylsästi käynnistyvä.

"Sarah riisui hellästi hatun ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Marcia oli painanut sen pojan päähän Sally Mullinin parakissa. Esiin ryöpsähti oljenvärinen kiharapilvi, kun Septimus ravisti tukkaansa niin kuin koira ravistelee vettä turkistaan ja poika ravistelee yltään entisen elämänsä, entiset pelkonsa ja entisen nimensä.
Nyt hänestä tulisi se, joka hän todella oli.
Septimus Heap."

Ja sitten tämän kirja-aiheisen postaukse loppuun sanon vielä, että aion osallistua tähän kirjakansibingoon! Tarkimpia tietoja voitte lukea linkin kautta :D

Kun se hiljaisuus ottaa vallan....

Kuvataidekoulu tältä vuodelta loppu! Ja portfolio ensimmäiseltä vuodelta kasassa. Ihanaa, nyt osaan siis kehittää fotogrammeja, maalata öljyväreillä ja mm. piirtää taas hieman paremmin sarjakuvia. Sen lisäksi vuosi kuviskoulussa toi mukanaa uutta juttu(lue: valitus)seuraa :D

Koulun liikunta on ihan "en sanokkaan mistä." Siis kuka täysjärkinen vie nuoret pelaamaan pesäpalloa jalkapallokentän laitaan kaatosateella?! Vastaus: Meidän liikunnanopettaja. Minä inhoan pesäpalloa, vielä enemmän inhoa sitä, kun värisen siellä kolmospesällä ja sen ainoan kerran kun joku heittää minulle sen tennispallon, en saakkaan sitä kiinni. Mutta, hyvät puolet (niitähän pitäisi osata etsiä....) osuin siihen palloon ensimmäisen kerran tänä vuonna! Ja meidän joukkue voitti yhdellä juoksulla!

Se oli maanantai...

Ja nyt sitten on koittanut tämä ihana aurinkoinen tiistai, mutta äänettömänä. Sain puhekiellon. Minulta on lähtenyt ääni. (kiitos sen eilisen liikuntatunnin) Notkon varmaan koko päivän hiljaa, joissain netin syövereissä. Tai kirjoitan jotain postauksia. Yle Areenasta olisi ainakin tarkoitus katsoa tänään se viime perjantain Hercule Poirot :)

Viime viikonlopusta minun oli nyt vielä hieman pölöttämään... Sain aloituskorvikset korviin!! Jes jes jes! Olin kinunnut korviksia jonkun puolitoista vuotta ja nyt vihdoin sain ne  ja kahdet uudet housut, joista jo toisia olen käyttänyt! Happy!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kun aurinko paistaa ja pihamaalla seisoo kukkiva puu...

Kuvia on tullut taas loppuviikosta räpsittyä, joten tässä nämä parhaat otokset :) Varmaankin huomenna teen vielä muutaman kirjapostaksen. Ja btw, enää tämän päivän lisäksi 14 päivää koulun loppumiseen! Summer, here I come!

Taivasta, kukkia, sydämiä syötäviä ja auringon paistetta:






perjantai 15. toukokuuta 2015

Sitaatteja mm. Doctor Whosta

Tässä on taas vähän näitä kerättynä. Vihdoin sain löysin jotain myös L.M. Montgomeryltä <3 ja sitä enemmän täältä löytyy Doctor Who aiheisia sitatteja, joita yksinkertaisesti rakastan yli kaiken ja niitä tuppaa löytymään... ja paljon :D
"I can't let you die without knowing you are loved by so many and so much and by no one more than me."
- River Song
"My past is his future. We're travelling in opposite directions. Every day we meet, I know him more, he knows me less. I live for the day when I see him, but I know that every time I do, he'll be one step further away. The day is coming when I'll looks into that man's eyes, my doctor, and he wont have the faintest ideal who I am. And I think it's going to kill me."
- River Song
"When you run with the doctor. It's feel like it will never end. But, however hard you try, you can't run forever."
- River Song
"Next stop everywhere."
-River Song
"Together or not at all."
- Amelia Pond
"All of time and space; everywhere and anywhere; every star that ever was. Where do you want to start?"
- Doctor
"Raggedy man, I remerber you and you late for my wedding!"
- Amelia Pond
"There was something in her movements that made you think she never walked but always danced."
— L.M. Montgomery (Rilla of Ingleside)
"I do know my own mind,' protested Anne. 'The trouble is, my mind changes and then I have to get acquainted with it all over again."
— L.M. Montgomery (Anne of the Island)
"You were never poor as long as you had something to love."
— L.M. Montgomery
"You'd find it easier to be bad than good if you had red hair."
— Anne Shirley" 
"Nobody is ever too old to dream. And dreams never grow old."
— L.M. Montgomery
"In daylight I belong to the world . . . in the night to sleep and eternity. But in the dusk I'm free from both and belong only to myself . . . and you"
— L.M. Montgomery
"All i want is a dress with puffy sleaves"
- L.M. Montgomery (Anne of Green Gables, #1)
"You know that place between sleep and awake, that place where you still remember dreaming? That’s where I’ll always love you. That’s where I’ll be waiting.”
― J.M. Barrie, Peter Pan
“Never say goodbye, because goodbye means going away and going away means forgetting.”
― J.M. Barrie, Peter Pan
"This is the part of me that you're never gonna ever take away from me."
— Katy Perry
"It's a fez. I wear a fez now. Fezes are cool."
- Doctor
"A library is a hospital for the mind."

torstai 14. toukokuuta 2015

Ystävyydestä

Taas näitä minun hienoja avautumisia... tällä kertaa asia koskee ystävyyttä ja sitä, kun se menee liian itkälle.

Ystävät ovat minulle tärkeitä ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voin olla huoletta oma itseni ovat mm. Pearl Clover <3 Ystävät ovat ihmisiä joille voin puhua, joiden kanssa voin keskulla lähes mistä asiasta oli se sitten suomenkielen yhdyssanoista, kuin ystävyydestä ylipäätänsä. Netti ei rajoita ystävyyttä, päinvastoin se lisää sitä, sillä olen saanut aivan ihania ystäviä ja kavereita netistä! Voin huoletta höpöttää kaikille ystävilleni, olivat he sitten netissä, s-postissa tai oikeassa elämässäni. Ystävät ovat minulle oikeasti rakkaita ja vaikka heitä minulle ei ole minulla niin paljon niin ne "harvat ja valitut" ovat ihania ihmisiä :)

Sitten tulevat kaverit, eli ihmiset joiden kanssa juttelen mielelläni, joiden kanssa tulen hyvin toimeen, mutta joiden kanssa en ehkä ole jostain syystä niin läheisiä. En tiedä oikein miten muut lajittelevat ystävänsä, vai lajittelevatko ollenkaan, mutta minä olen vain jakanut ihmiset näihin kahteen kategoriaan, vaikka eihän tällä ole mitään merkitystä! Ihmisiä ei oikeastaan pitäisi lajitella ja siksi esim. inhoan kaikkea "bff 4ever"-juttuja, kun se, että nostaa yhden ihmisen ehkä hieman muiden yläpuolella ei mielestäni toimi, kun minusta tuntuu, että sitten muut ystävät saavat vähemmän huomiota. Ehkä olen väärässä, ehkä en, mutta tämä on mielipiteeni.

Ja sitten päästään näihin tunteisiin, joiden takia kirjoitin tämän postauksen.
Jos tuntuu, että jotkut pitävät minun sietokykyäni todella pitkänä ja sanovat minulle kaikkea, joko ajattelematta tai kenties sillä perusteella, että "No, et sä luokkaannu. Sähän oot mun kaveri." Niin, kaveri. En sydänystävä ja hyvät ihmiset, herätkää minullakin on tunteet! Ja jotenkin tuntuu, että tämä kaikki on helpompi laittaa näkyviin nettiin, kuin puhua sillä aina kun yritän puhua jollekkin tuntuu, että kukaan ei kuuntele tai sitten saan aloittaa puhumisen, kun olen sitä kolme kertaa ensin yrittänyt aloittaa. Ja sitten, kun joku kysyy, että no haluanko puhua niin päähän ei tule mitään syvällistä puhuttavaa tai yleensä ei tee silloin mieli avautua tunteista, kun sitä on jotenkin hieman hankala aloittaa, kun ei tiedä mistä aloittaa... (hui kamala, miten pitkiä lauseita)

Niin. En minäkään ihan kaikkea suoda toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eniten häiritsee, kun jotkut haukkuvat kavereitaan ja siinä on aina se hiuksen hieno raja, milloin talletan sen loukkauksena ja milloin vain nauran ja ohitan sen leikkimisen haukkumisen. Ja sekin, kun esim. jos joku haukkuu minua nössöksi, tekee mieli purskahtaa itkuun, mutta kun joku sanoo friikiksi sanon vain vastaan tai nauran ja myönnän sen olevan jossain määrin totta. This feel so weird...

Ystävyyttä ei pitäisi käyttää väärin, eikä sen varjolla pitäisi loukata ketään. Ystävätkin ovat ihmisiä, koska vaikka välillä alkaa tuntua, että jotkin ystävyyssuhteet alkavat tympiä ja pitäisi päästä elämässään eteenpäin. Mutta sitten ja onneksi, tajuaa, että ihmisiä ei voi noin vai hylätä, varsinkaan jos toinen uskoo vielä ystävyyteen. Jotkin ystävyyssuhteet tuntuvat kuivuvan karille, osa pysyy hengissä koko elämän ajan. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, suuttuvat toisilleen ja tai unohtavat toisensa.

Myönnän, että itsekkin saatan vahingossa sanoa jotain mitä en tarkoita, mutta yleensä huomaan, kun joku luokkaantuu... En tiedä, osaanko kätkeä tunteeni niin hyvin, vai eikö kukaan oikeasti jaksa katsoa ihmisiä nähdäkseen ihmisen sellaisena kuin hän on...? Vai onko se muka niin tavallista, että olen kyyneleet silmissä koulussa... okei, minulla kyllä nousevat kyyneleet helposti silmiin, sillä itkeminen on minulle tapa purkaa niin turhautumista, kuin kipuakin, oli se sitten fyysistä tai henkistä...

Ystävyys, mikä sen määritys on? Siitä en ole varma, mutta toivon tämä postaus herätti teissä jonkin tunteen poikaisen, jotka luitte tämän. Tarkoitukseni ei ollut luokata ketään tämän syvällisen aamu seitsemältä kirjoittamaan aloitetun postauksen aikana.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Tunnepurkaus

Pää räjähtää!!
Tai no, jos olisi räjähtänyt, niin olisi ollut murskana jo tunteja sitten...

Sillä, minulla oli tänään musiikin teoriakoe, joka oli viime viikolta siirtynyt tähän päivään. Minä sitten fiksuna ihmisenä olin luullut osaavani nämä asiat ja puoliksi vahingossa (kiitos Doctor Whon) olin unohtanut lukemisen ja se kyllä näkyi siinä kokeessa...

Tulen saamaan siitä elämäni huonoimman numeron, joka varmasti alkaa vitosella!! Todella. Ärsyttävän-rasittavan-kamalan-kettumaista... Aargh.
Ja sitten se ilontunne, jonka olin saanut Doctor Who-videoiden katsomisesta aamulla haihtuu päivän mittaan...

Esim. Sade, hyvä luontoäiti en satu olemaan tänään hyvällä tuulella, joten älä nyt kiitos pahenna oloani tuulemalla...!!

Ja sitten se ryhmätyötunti!! Yritä nyt keskittyä johonkin, kun vierustoverisi (joka sattuu myös olemaan ehkä hitusen ihastunut sinuun, ehkä) härnää sinua, piirtää vihkoosi, eikä se projektityö ihan onnistu, kun päädyn taas kiljumaan, että:
"Nyt se vihko tänne!"
Ja
"Et kuule ota sitä penaalia, ei! Ei! Et irrota niitä pinssejä siitä!"

Mutta ihme kyllä olo nyt jo hieman parempi...

Musiikki auttaa ja muistin vihdoin katsoa elokuvan Kadonnut maailma - Jurassic Park loppuun. Tämä elokuva oli ihana, vaikkakin välillä hieman verinen... Pidin siitä jostain syystä silti paljon! Ehkä syynä oli lempihahmoni Sarah punatukkainen, rohkea nainen, joka on kyllästynyt vain tekemään johtopäätöksiä dinosauruksista...

Tässä vielä yksi syy, miksi musiikinkokeeni meni täysin päin honkia...



tiistai 12. toukokuuta 2015

Lukuisat persoonani

Minulla on monia "persoonia". Nämä ns. persoonat ovat tärkeimmät hahmoni, jotka olen "kun korjaan mielikuvitukseni satoa" eli leikin/näyttelen ystäväni kanssa.
Meillä on monia "leikkejä" (tarvitsen näille oman sanan!! Eivät nämä pelkästään ole leikkejä..) joita ovat Etsintäkuulutetut, Veden alainen, Maagiset lahjat, Viisi tehtävää ja joitakin muita vähän lyhyempiä "näytelmiämme".
Etsintäkuulutetuissa olen 15-vuotias Maria, jota syytetään Kartanosta varastetun arvokkaan jalokivirintaneulan varastamisesta. Maria, joka on aluksi arka, teitittelee kaikkia ja haaveilee illat tallirengi Joysta. Maria on orpo, ystävällinen ja hän oli töissä Kartanossa, ennen kuin karkasi sieltä.
Toinen persoonani on Lumivalko Waleena Tähtitaivas, ennustamisen taidon osaava, naapurin 6 vuotta vanhemmasta Williamista unelmoiva siskoaan viisaampi fiksu nuori tyttö, joka saa tietää siskonsa oleva vampyyri. Waleena on taitava ompelija, kokki, mutta kehno metsästäjä. Sydämen muotoinen riipus on Waleenalle kaikki kaikessa kristallipallon ja yrttejä sisältävän laukun lisäksi.
Veden alainen on ehkä monimuotoisin leikki. Hahmoni on Amy Ilse Elisabeth, ihmissuteen rakastanut orpo merirosvo, joka varjelee miekkaansa henkensäkin ohulla. Amy joutuu maan pinnalta, seikkailujensa huipuksi Veden alaiseen ja sitä kautta Kuoleman maan valtijaan tyttären ystäväksi. Amy ei osaa lukea, hän valehtelee sujuvasti, tyttö on varas ja ennen kaikkea uhkarohkea entinen merirosvo, joka rakastaa laulamista.
Amy on ehkä pisimmälle kehitetyin hahmoni ja siten myös tärkein hahmoni. Hän vapaa, erilainen ja ennen kaikkea jostain muualta kuin todellisuudesta. Amyn elämästä voisi kirjoittaa romaanin, mutta siltikään hänestä tiedettäisiin vain puolet. Amy rakastaa tulisesti Johnia, joka on kuollut pelastaessaan Amyn Valancyn eli Kuoleman Valtiaan tyttären äidin kynsistä.
Polgara... häntä on vaikea kuvailla sanoilla, mutta tämä mustatukkainen punamekkoinen on viettelijätär. Kultaiset rannerenkaat ja suuret korvakorut kertovat tarpeeksi Polgaran ulkonäöstä varsinkin, kun upeitten säärien jalkaterät ovat mustissa 15 cm-korkokengissä. Polgara on noita, hän pystyy muuttumaan niin kissaksi kuin pöllöksikin. Neito on naimisissa Velhon kanssa, mutta huokuttelee miehiä ranneliikkeellä, liehuvalla tukallaan ja mustilla silmäripsillään.
Sitten on kaikki muut hahmoni, mutta he eivät liity leikkehimme, joten ei niistä nyt sen enempää. Kaikki  nämä "päähahmoni" ovat ihastuneet, he ovat ikähaarukalla jotain 14-21 vuotiaita ja kaikilla on mustatukka paitsi Marialla, jolla on tumman ruskea.
Sitten miten hahmoni näkyvät minussa ja hieman toisinkin päin. Hahmoni elävät omaa elämäänsä ja ne muuttuvat sitä mukaa, kun minä kasvan. Osaan persoonistani pystyn eläytymään heti, jotkin vaativat tietyn mielialan tai aikaa. Hahmojeni kautta pystyn käsittelemään monia asioita, esim. rakkautta, vihaa, ennakkoluuloja yms. Kaikki persoonani ovat tärkeitä minulle ja voin sanoa, että postauksessa en ole, kuin vain raapaissut pintaa... saatan syventyä näihin tarkemminkin joskus. Jos jaksatte kommentoikaa, mistä hahmoista voisi olla mielenkiintoista lukea, en nimittäin ehkä kuitenkaan haluaisi kirjoittaa postausta, joka ei kiinnostaa ketään pätkääkään!
Mitä yhteistä minulla on sitten näiden hahmojeni kanssa?
Maria... hän ihastunut, samoin minä. Tyttö on herkkä, kuten minä, mutta Maria on siisti ja järjestelmällinen, jota minä en kyllä ole...
Waleena on ahkera koulussa ja sellainen hikipinko aivan, kuten minä.
Amy... apua! Hän on jotenkin, kuin minä, vaikkei sitten lähellekkään... Amyllä on kaksi persoonaa, se hieman uhkarohkea ja kiivas ulkokuori, mutta rakastava ja herkkä sisältä. Minä olen hieman tämän tyyppinen, ulkoa erilainen, kuin sisältä.
Polgara... no minulta on häneltä jäänyt käteen, hiusten näprääminen ja ranneliikkeet.
Noin tässä oli nyt tälläinen pieni katsaus hahmoihini, jotka ovat minulle tärkeitä, eivätkä vain tarinoissa <3

maanantai 11. toukokuuta 2015

Lausahduksia ja sitaatteja

Jos et pelaa, et voi voittaa!
Pisaroistakin voi syntyä valtameri.
You laugh at me 'caus I'n wierd. I laught you 'caus you're the same.
I swear I lived.
Don't call it a dream. Call it a plane.
Hiiteen velvollisuus! Elät vain kerran.
Äiti herää, koko maailma on kadonnut!
- Muumipeikko
When person who you love, say to you:
"I love you."
Don't think, just kiss.
The most important thing is to enjoy your life - to be happy - it's all that matters.
- Audrey Hepburn
Whether you come back by page or by the big screen, Hogwarts will always be there to welcome you home.
- J. K. Rowling
Love is the one wild card.
What's coming will come and we'll just have to meet it when it does.
There are no rules when it comes to love.
Anytime someone tells me that I can't do something, I want to do it more.
Silence speaks so much louder than screaming tantrums. Never give anyone an excuse to say that you're crazy.
- Taylor Swift
People haven't always been there for me, but music always has.
- Taylor Swift
Your feelings so are important to write down, to capture, and to remember because today you're heartbroken, but tomorrow you'll be in love again.
I think every girl's dream is to find a bad boy at the right time, when he wants to not be bad anymore.
When you are missing someone, time seems to move slower, and when I'm falling in love with someone, time seems to be moving faster.
When other little girls wanted to be ballet dancers I kind of wanted to be a vampire.
I am trying to find myself. Sometimes that's not easy.
I believe in pink. I believe that laughing is the best calorie burner. I believe in kissing, kissing a lot. I believe in being strong when everything seems to be going wrong. I believe that happy girls are the prettiest girls. I believe that tomorrow is another day and I believe in miracles.
- Audrey Hepburn
Give a girl the right shoes, and she can conquer the world.
- Marilyn Monroe
Valitse. Ennen kuin molemmat langat katkeavat. -Näkijän sota
If you jump, I jump, okay?
- Titanic

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Laulujeni pätkiä

Musikaalisuus... no sitä minulla ei ole, mutta joitain lauluja olen kirjoitellut ehkä jo noin kaksi, kolme vuotta.

Aluksi kirjoitin suomeksi, mutta nykyään kieli on muuttunut surkeaksi englanniksi. Aihe... mmm... sitä samaa ihastumisesta, rakkaudesta, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Osa lauluistani muistuttaa joitakin olemassa olevia kappaleita, osa on sitten täysin oma juttunsa. Kirjoittelen näitä laulujani aika pitkälti joihinkin tarinoihin, mutta myös ihan huvikseni. Lähes kaikki englannin kieliset lauluni löytyvät Cloverin tarinoista täältä. Tai no... jos näitä edes lauluiksi voi kutsua, sillä niissä ei ole ihan kunnollista rakennetta...

Mutta siis... ajattelin tähän nyt kirjoittaa joitakin pätkiä talteen, lukekaa jos jaksatte ei todellakaan ole pakko. Tässä ei ole kaikkia laulujani, mutta kaikki, jotka löysin muistikirjastani (lue: viitsin laittaa tänne) ensimmäiset on kirjoitettu vuonna 2013.

Ensimmäisen "lauluni kertosäe", jonka ikinä kirjoitin muistiin

Tahdon, että elämä virtaa minussa,
niin kuin vesi, joka pulppuaa purossa.
Tahdon tuntea sen,
ilon, surun, rakkauden,
tuskan, vihan, kateuden.

Pätkä laulusta "Ystävän kavaltaja"

Niityn edessä, metsän vierässä, vuorten takana...
Et huutaa minua saa, vaan joudut odottaa,
että ystäviä voidaan olla taas.

Laulun "Veden haltija" ensimmäinen "säkeistö"...

Suuret aallot vyöryy rantaan,
ne hipoo kalliota vaan.
Yksinäinen veden haltija mä oon,
kun järvi tyyntyy soudan kuutamoon.

"Amy Ilse Elisabethin lauluista"

Hei! Muista kasvot nää,
mustat hiukset, vihreet silmät,
huulet, jota kerran suutelit.
Me kävelimme, halasimme ja hymyilimme.

Olet hirmulisko

Olet verinen sydänten murskaaja,
olet se mies katala ovela,
joka saa kaikki luulemaan,
että sinusta on heitä rakastamaan!

Minäkin sinun ansaan putosin,
ja luulit et sinuun hullaantuisin.
Vaan sinä ihastuitkin minuun,
ja minä - en rakastunut sinuun,
sillä tiesin, että kaikki on valetta,
petkutusta, kaukaa haettua!

Sydän on kummallinen

Mutta kun rakastuu yhteen poikaan,
ei toista sydämeen mahtumaan saa.
Siks tyttö kävelee pois kodistaan,
että sydän vois rakkauden unohtaa...

Rakkauden ääni

Kun se ääni mun päässäni soi,
se mut hulluksi miltein toi.
Se ääni alkoi, kun sä katsoit muhun,
silloin kun mä vilkaisin suhun.

Joella...

Mikä on se voima, joka saa
parin toisiaan salassa tapaamaan?
Se on se luonnon voima suurin,
joka on kuin....
Itse auringon paiste, itse täydellisyys,
se on voima, johon kietoutuu salaperäisyys,
se on se voima, joka saa joen virtaamaan,
se on se voima, joka saa parin toisiaan
salassa tapaamaan.

Se on mennyttä

Eikö se ollut jo selvä?
Se on mennyttä.
Miksi palasit ja kaivoit esille
kaivoit esille katkeran suloisia muistoja?

Nimettömästä laulusta

Piina, tuska ja Kuolema.
Miksi ne ovat mun seuraajia?
Miksi menneisyys langettaa varjonsa tulevaan?
Miksi synkkyys jää mieleeni asumaan?

Toinen nimetön laulun pätkä

Mä hairahdin sinisiin silmiin.
Mä vannoin rakkautta sille,
ilki ihanan äänen omistajalle.
Mä annoin rakkauteni väärälle.

Vähän hamahelmiä ja muuta tekemistä

Viikonlopun tekemisiä :D

Aamulla netissä roikkumista, edellis iltana kirjoitettujen postausten julkaiseminen, normaalia pölöttämistä netissä...
Pikkusiskon kevätjuhla esitys ja vohvelin syöntiä :3

Päivemmällä kaverien kanssa ulkona. Taidetta tehtiin katuliiduilla katuun, samalla kun juostiin tien reunaan joka kolmas sekuntti pakoon autoja. Piirrettiin kukkia (yllätys yllätys) ja kirjotettiin katuun äitienpäivän toivotus :)



Ja sitten tämä hamahelmi-innostus-kuulokkeiden-tuunaus. Eli uusien hamahelmien myötä syntyi tälläistä :D



Tämän värikkään kuulokejohdon lisäksi sain kipeät sormen ja hyvän mielen.
Ja, jos joku ei tiedä miten tämä on mahdollista niin, tähän tarvitaan paljon hamahelmiä, sakset ja tervätkynnet, sillä:
Ensin leikkaat hamahelmiin viillon, seuraavaksi avaat tämän viillon ja pujutat kuulokkeet johdon helmen sisään. Varmuuden vuoksi kannattaa vielä hieman painaa hamahelmeä kiinni, jotta työ ei mene hukkaan ja helmi irtoa kuulokkeesta.

Sitten illalla trampalla hyppimisen ja kärrynpyörä-voltti-sekamelska-temppujen tekemisen jälkeen menin naapureillemme kylään. Lauloimme jollain Singstarin tapaisella jotain lauluja... minä sain laulamisestä arvoasteikolla keksi-universumi/jotain mitä kukaan ei ole saanut toiseksi huonoimman eli kiven.... (en ole kovinkaan musikaalinen ja kappale minulle liian hankala)

Lauloimme mm. Call Me, Hungry Like Wolf, Make Me Wonder, Umbrella ja Bleeding Love.

Että tälläistä tapahtui lauantaina, sunnuntai on äitienpäivä ja itse annoin lahjaksi äidilleni itse tekemän lahjakassin ja kortin :)

Valitettavaa kyllä tämä oli kyllä tarkempi, känykässäni...



lauantai 9. toukokuuta 2015

Dreamdiary Part two

Su-ma 26.4-27.4
Ärsyttävää, kun siinä unitilassa päätät, että nyt painat tämän unen tarkasti muistiin ja sitten aamulla....
Puff. Et muista lähes mitään. Ainoastaan kädet, jotka kaiketi ovat ottamassa jotain vastaan. Että tälläistä tänään...

To-Pe 30.4-1.5
Näin vihdoin taas unen jonka muistan! Ainakin muistan siitä osan, nimittäin tämän uimahallikohdan...
Olen jotenkin päätynyt uimahalliin, jossa on kaksi allasta. Toisessa altaassa on radat ja numeroiden sijasta radoilla on kuvioita, sydän, tähti, pieni kallellaan oleva kuvio, (◇), 》 sitten tuollainen ja ainakin tälläinen }-kuvio.
Jotenkin se uimahalli liittyi teatterikerhoon, mutta en enää muista miten...
Uimahallissa meillä oli uimaopettaja(?) joku yhdeltä kirjastonhoitajalta näyttävä henkilö, joka jakoi meidät kaiketi kolmeen ryhmään, yhdessä olin minä ja kaksi kaveriani, toisella radalla ui ainakin saksanlukijaa ja toisessa altaassa oli yksi poika meidän luokalta ja toinen meidän kuvataidekoulun ryhmästä.

4.5-5.5
Taisin nähdä unta, että instagramtilini häkkäröitäisiin...

5.5-6.5
Nyt sitten näitä unia tuli nähtyä koko viime viikon edestä...
Näin ainakin kolmea erilaista unta, mutta ensimmäisistä en muista kovinkaan paljoa.
Joissain vaiheessa minun piti etsiä jotain ulkona ja jouduin kävelemään kastematojen joukossa. Eli lähes joka toisella askeleella astuin miltein kastemadon päälle.
Sitten.... *päästä katoaa mystisesti kaikki viimeyö unet, paitsi seuraavanlainen*
Olin sen Tanssiakatemia-sarjan koulun kilpailusalissa, yksin pyörimässä tummansinisissä balettitossuilla jotain piruetteja. Valaistus oli hieman punertavaa ja juuri, kun valmistuidun hyppyyn - herään herätyskelloni soittoon ja huomaan jalkojeni olevan hieman kipeät.

8.5-9.5
Olin ruokakaupassa töissä, kauppa suljettiin eli työpäivä loppui, mutta...
Jostain syystä kaikki jäivät odottelemaan paikan pomoa ulos kylmään, sillä unessa oli talvi.
Sitten tämä meidän pomomme saapui seisoen rekkalavalla, pelkkä pyyhe päällään ja tupakka kädessä. Minulle selvisi, että pomo oli aikamoinen orjapiiskuri, sillä meillä olisi ollut  työterveystarkastukset, mutta me työntekijät nousimme kapinaan.
Aluksi kun meidän piti maksaa näistä terveystarkastuksista 0,05€ otimme puulaatikosta antamisen sijaan itsellemme 2€....
En tiedä mistä se toinen laatikko ilmestyi paikalle, mutta yhtäkkiä otimme itsellemme kultaisia koruja, minä sain korvakorut. Takani seisoikin seuraavaksi pomomme mustassa talvitakissa ja huusi, että häneltä oli varastettu pienet kellon muotoiset korvakorut ja kaikki alkoivat heti etsiä syyllistä polviin ulottuvasta lumen seasta. Minä lähdin seuraamaan vastahakoisena erästä luokkalaistani, jolla vekkihame joillekkin kallioille, joilta hyppäsin alas toisen luokkalaiseni perään, mutta...
Löysinkin kai syyllisen, mutta hän oli jäätynyt kiinni maahan ja me (minä ja paikalle saapuneet) jäimme odottamaan pomoa, joka tulisi puukon kanssa paikalle...
Ja sitten heräsin...

Kiitoksia, jos luitte nämä oudot unet! Lukisin mielelläni teidänkin unia :D

Kukkia (kyllä taas)

En tiedä, mikä pakkomielle minulla on valokuvia kukkia, mutta taas niitä on tullut kuvattua



Tämä kuva on näpsäisty valkovuokoista. Yleensä itse yhdistän nämä kukat äitinenpäivään ja onneksi se onkin jo huomenna!



Kesän esimmäiset (kauhee oikosulku... mitäs kukat olikaan..?) voikukat (Jes muistin!) pongattu talon edustalta, kun niiden päälle tuli miltein ajettua pyörällä :D



Sitten on näitä istutettuja kukkia :3 Kauniita nämäkin, mtta itse pidän ehkä kuitenkin enemmän luonnonkukista, vaikka ne eivät olekkaat yhtä näyttäviä tai värikkäitä.



Mutta tälläistä tällä kertaa! Huomenna tulee mikäli ehdin niin postaus äitienpäivästä, mutta jos en ehdi niin toivotan jo tänään: Hyvää äitienpäivää kaikille! (ehkä tuo sana kaikille ei sovi tuohon...) 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Rakastuminen ensisilmäyksellä ja muutama runo

*kuuntelee tätä kappaletta uudelleen ja uudelleen*

Olisihan minulla vaikka kuinka paljon erilaista postattavaa, mutta en oikein tahtonut löytää aikaa tällä viikolla kiitos koulun ja muun elämän.

Ensinnäkin sain vihdoin kevätjuhlamekkoni!! Tälläinen ihana sinivalkoinen Closetin mekko, johon rakastuin ensisilmäykselle <3



Tämän mekon lisäksi oli kaksi asiaa, joita pohdin tällä viikolla. Toinen oli Ellenin postauksessa se, että kuvaili itseään heittelehtiväksi runokokoelmaksi. Aloin itse miettiä, miksi kirjallisuuden osaksi minä kävisin.

Ensimmäinen ajatus oli lyhyt nuorten romaani, mutta sitten keksin! Kävisin parhaiten nettiin kirjoitetusta lyhyehköstä fanficcisarjasta, sellaisesta ei niin tarkan päälle, vähän oikeinkirjoitetuksesta lipsuneesta tarina-sarjasta, joka olisi tuttu noin päällisin puolin, (eli fanficci, kaikille tuttu ulkokuori...) mutta sisällöltään kuitenkin täysin eri. Sieltä täältä hieman amatöörimäinen, osaksi onnistunut ja hyvinkin syvällinen, osaksi nopeasti kokoon rustattu kappale. Sellainen kirja/tarina minä olisin.

Toinen asia, jota alon pohtia oli (yllätys yllätys) ihastuminen... Voiko se todella olla niin ohi menevää? Juuri kun alat olla varma tunteistasi, niin ihastuksen kohde vaihtuu, tai ainakin vanha ihastus haalistuu...

Tällä viikolla kirjoittelin jostain syystä paljon runoja, jotenkin näitä vain pursusi mieleen... Samankaltaisia, mutta tässä muutama:

Ei paikal' ristinsielua,
ei savua, ei tulta.
Vain tuhkaa,
ja minä.
Keskellä hävitystä.
Elossa,
mutta toisaalta
niin kuolleena.
Yksin,
tuhka seurana,
kuolema läsnä.
Harmaata.
Savun hajuista.
Tyhjää.
Ja minä.

Elämä on uhkapeli,
voit korottaa,
hävitä,
tai voittaa.
Pelikortteina ovat valintasi,
panoksina tekosi
ja pelin pyörittäjänä kohtalo.
Noppina toimivat ajatukset,
moraali on pokerinaamasi,
elämän etiikka huijausyrityksesi.
Elämä on uhkapeli,
sen joko voittaa
tai kaiken menettää,
rahansa häviää.

Se kaikki mitä
on joskus ollut minä
haihtuu nyt ilmaan.
Katoaa tomuksi tuuleen,
johtuu veteen,
maatuu multaan,
liekkeinä palaa.
Sieluni etsii,
valheitteni joukosta,
sitä totuutta.
Polkuni,
ei koskaan
ole suora.
Nyt joka askeleella,
saan naamaani oksan,
kenkääni kiven,
sydämeen ruusun piikin.
Polkuni on ylämäkeä,
kiertoteitä,
tyhjiä kenttiä,
joiden läpi minä vaellan.
Ja muistoni kerään,
ottaen itseeni uuden ruoskan iskun,
uuden viillon,
myrkytetyn veitsen
tai lyönnin.
Sillä nykyään on vain minä,
valheet, kivinen polku,
ja kipu.

Päivän lause, tai itse asiassa laulun pätkä: "Kun se ääni mun päässäni soi, se mut hulluksi miltein toi. Se ääni alkoi, kun sä katsoit muhun, silloin kun mä vilkaisin suhun."

tiistai 5. toukokuuta 2015

Tuletko sisarekseni

Tämän kirjan nappasin tästä kirjablogista!



Virtasen kirjoista olen lukenut Selja-sarjaa ja tuttu kirjailija herätti kiinnostukseni. Muistelin pitäneenä Selja-kirjoista, mutta odotukseni eivät tämän kirjan suhteen olleet mitkään huippukorkeat... vaikka ne kyllä ylittyivät!
En ihan aluksi päässyt kunnolla sisään kirjaan, mutta jossain 150 sivun palkkeilla nauroin jo ja pääsin hyvin eläytymään kirjaan. Kirjailijan kirjoitustyyli oli kaunis ja herkkä ja sen verran kekseliäs, että välillä minun teki mieli hakata päätä seinään henkilöiden tekemisien vuoksi...

Pidän kirjan nimestä, mutta ulkoasu kummastutti ensin hieman, mutta kuten hyvä kirja aina, lopussa pystyin yhdistämään kannen ja kunnolla kirjan nimen toisiinsa. Ainut asia mikä häiritsi on se, että vanhoissa kirjoissa, kuten tässäkin ei ole takakansitekstiä. Onneksi kirjan tuoksu ja sivut toivat oman lukutunnelmansa! (Kyllä... pistän aina merkille kirjojen tuoksun)

Eniten pidin tässä kirjassa Rikistä Tuiskun perheen nuorimmaisesta, koska hän oli joissain kirjan kohdissa vain niin hulvaton! Eniten ehkä mieleen jäi kohta, jossa Riki näyttelee otsakurtussa läksyjään, sillä näin hän oppii ja "ymmärtää" ne paremmin... Kuvaus pienestä pojasta, kun hän kysyy siskoltaan toistamiseen mitä tarkoittaa uhri, nauratti minua vain niin paljon.

"Ei ollut tietenkään tarkoitus, että lapset kuulisivat. Mutta Helmi-tädillä oli kantava ääni ja se tunkeutui selkeänä seinän läpi. Keittiön pöydän ääressä piirusteleva Vivi jäykistyi ja tarrasi veljeään käsivarteen.
- Nikke kuulitko? hän kuiskasi.
Nikke nyökkäsi silmät pyöreinä ja kahdeksanvuotias Rikikin nosti päätään. Kaikki kolme jähmettyivät kuuntelemaan.
- Iiris, älä nyt ole tuollainen. Sano suoraan, aiotko mennä naimiseen tohtori Poukaman kanssa?"

Tuossa tulikin hieman esiteltyä kirjan aihetta ja hahmoja. Elikkäs... Päähenkilöinä ovat Tuiskun ja Poukaman perheet, Tuiskun perheen äiti Iiris ja Poukaman perheen isä Pekka ovat päättäneet mennä naimisiin, mutta mitä siitä seuraakaan, kun lapset saavat kuulla tästä?
Tuiskun perheessä suosikkini lapsikatraasta taitaa olla Riki nuorikko, tai sitten Vivi punatukkainen villikko. Muita lapsia on 14-vuotias perheen esikoinen Mari ja kaitafilmejä mielellään kuvaava Nikke. Outo kylläkin oli, se että  Riki kuvataan kirjassa kahdeksan vuotiaaksi, kun lukiessa tuntui, että hän on ehkä neljä tai kuusi vuotta....
Poukaman perheestä lempihenkilöni on ehdottomasti tohtori Poukaman äiti, joka on ankara ja kuria ylläpitävä pelottava tohtorin tyttärien Ullan ja Annan isoäiti. Ulla harrastaa musiikkia ja Annalla taas luokkansa siisteimmät kouluvihot.

Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti luettavaksi! Kun sisään pääsee lukukokemus on ihana!

"Eipä silti, kukaan olisi odottanut kesää niin kuin Vivi. Hän eli varsinaisesti vain kesällä. Silloin hän tunsi olevansa yhtä luonnon kanssa, erityisesti metsän, sakean humisevan metsän, joka ympäröi heitä kaikkialla. Se oli hänen elävä, vihreä, oikea kotinsa."

Tätä kohtaa lukiessani toivoin niin kovasti, että olisi jo kesä! Onneksi on jo toukokuu...

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vapun viettoa mökillä

Kahden tunnin automatkan jälkeen olen vihdoin mökillä! Tai itseasiassa jo nyt kotona, sillä mökillä ei toiminut netti kunnolla, joten en voinut laittaa tätä postausta perjantaina enkä lauataina.



Automatkoilla kuuloikkeissani soi mm.

Ariana Grangerin One last Time
Ed Sheeran I see Fair
Taylor Swiftin Style, Blank Space, Teadrops on my Guitar, Love Story, Our Song, Means ja 22
Katy Perryn Dark Horse
Haloo Helsingin Nainen, jonka ympärille tuolit tuodaan, Vapaus käteen jää
Vidorra
Samsara
Rihanna Umbrella
Sugar


Mökille päästyäni, sen jälkeen kun mökki oli saatu vihdoin lämpimäksi, minä nappasin muutaman kuvan sisältä:

Ensimmäinen kuva on otettu takasta, kun siinä paloi tuli

Liekkien tanssi, varjojen leikki, tulen voima ja mahti

Nämä Aku Ankan taskukirjat... Meillä taitaa olla niitä lähemmäs 300 kappaletta :D Itse en ole niistä lukenut, kuin arviolta ehkä jotain 50, kun niitä tulee aina välillä luettua. Ihan kaikkia osia täältä ei löydy, mutta niitä on kyllä aina tuolta 1980-luvulta lähtien.



Eniten itse rakastan taskareissa Taikaviitta-, Tuplanolla- ja Mummo Ankka-sarjiksia.

Mökiltä löytyy mitä ihanimpia aarteita, mutta nämä maisemat ovat niistä kalleimmat! Pilvet, järvi, ranta, aallot, ranta... <3 Se tunne, kuin voit vain sulkea silmäsi ja kuunnella luontoa. Hiljaisuus. Onneksi tälläisiä paikkoja löytää vielä, koska "tuntuu, että ihmiset tähtää sokeasti vaan tulevaan" ja unohtavat tärkeimmän, onnellisuuden ja kiirehtävät vain eteenpäin elämässään.







Voi miksi ei ole jo kesä? Haluan uimaan, melomaan ja tuonne järvelle!

Pilvet taivaan, aallot järven ja saari keskellä sen


Tässä kuvassa vilahtava saari on nimetty Aarresaareksi. Tietystikkään sen nimi ei ole oikeasti Aarresaari, vaan nimi tulee aarteesta, jonka jotkut ovat kätkeneet joskus saaressa olevaan kivikasan alle. Olen kerran käynyt saarella, mutta kolmesta kivikasoista ei löytynyt mitään. Saari kuitenkin muistuttaa minua, että aareita on olemassa, vaikka niitä kaikki eivät löydä.

Ihaninta mökillä ollessa on se, että myöhään illalla pystyn kuvaamaan tälläisiä kuvia! Joudutte nyt kylläkin tyytymään näihin värikäsiteltyihin versioihin...






Vapun vietto sujui siinä mielessä hyvin, että sain luettua kaksi kirjaa, juotua muutaman lasillisen simaa ja syötyä yhden munkin. Luettua tuli tällä kertaa myös muutakin, kuin romaaneja. Nimittäin ehdin kahlata läpi jo muutaman Agentti X9-sarjakuvalehden :D

perjantai 1. toukokuuta 2015

Huhtikuun yhteenveto

(Jes! Vihdoin pääsen tekemään tälläisen postauksen!!!) Viimeinen päivä huhtikuuta alkoi eilen eli pääsen viimein tekemään tälläisen postauksen. Olen odottanut tämän tekemistä.

Mitäs tässä kuussa tapahtui?

Vaikka mitä! Minulla oli kamala koeryöppäys, joka jatkuu toukokuussakin hieman, mutta tässä kuussa tapahtui myös kaikkea kivaa!
Mm. leikkautin hiuksiani hieman kampaajalla ja pyöräilin ensimmäiset 20 km tässä kuussa :D

Tramppakausi avattiin! Naapurimme pystyttivät taas trampoliinsa ja silloin tällöin pääsen hyppimään trampalle.
"Ylös, ylös, yhä korkeammalle..."
Trampalla on ihanaa! Trampalla makaaminen ja taivaaseen tuijottaminen herättää kuvausinpiraation...
Tässä muutamia sen seurauksia:






Trampakauden lisäksi tässä kuussa katsoin elokuvana Titanicin, Soud of Musicin ja Up -kohti korkeuksia elokuvan.

Kirjoja luin:
Langennut enkeli
Riitasointu
Hiljaisuus
Tuletko sisarekseni (postaus tulossa)
Jäljitetty
Omenapuu laulaa
Veritaika

Ja sitten näitä en olen vielä loppuun mutta aloitin jo viime kuussa:
Paahde
Verivahti

Viimeisimmäksi:
Hyvää toukokuuta ja vappua! :D