perjantai 31. heinäkuuta 2015

Olihan tämä normaalia?

Minä inhoan kauhuleffoja ja muita kammotuksi. Silti, minun kiharatukkaisesta tytöstäni tuli tämä:



Piirroksena tämä aika cool, mutta onko se nyt ihan normaalia, että pelkää omaa piirrostaan...? Olihan? Pliis, siis eihän mulla oo kuin ylivilkas mielikuvitus...

Itse asiassa tästä saisi aika hienon tarinan hahmon ehkä jonain pahiksena, koska noi silmät ja toi liskonsuomupanssarimikäikinäonkaan... ja suu sopisivat just sopivasti :D
Voisin oikeestaan joskus kirjoittaa tälle hahmolle jonkun tarinan jos inspiraatio pääsisi valloilleen. Minulla on nyt jopa Lisan tarina vähän hakusessa.

Tekisi mieli piirtää lisää tämän tyylisiä, sillä jotenkin tuo kasvojen alien puolen piirtäminen koukutti. Mutta sillä aikaa voinkin kerrankin laittaa näkyviin eri työn vaiheita tästä niin siis uskomattoman taidokkaasti piirretystä ja fantastisen hienosti varjostetusta taiteestani:





Onko teille piirros ja piirrustus muuten sama asia? Koska minulle ei... Piirrustus on nopea sellainen vähän vapaamuotoisempi, mutta piirros on sitten sellainen mihin on käytetty enemmän aikaa. Olenko mä ainut ihminen, joka lajittelee ja erottelee synonyymejä?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

I want show you something beautiful



Etkös sinä sanonut, että aika parantaa haavat
Että, jos odotan kaikki palaa ennalleen
Sinä et palannut
Aika ei tuonut sinua takaisin
Et enää ikinä kävele kanssani auringonlaskuun
Et ikinä naura kanssani

Hymyilit minulle ja sanoit viipyväsi vain hetken
Et vain tarkoittanut ikuisuutta

Kuka minulle nyt selittää tämän tunteen
Kuka maalaa kanssani orvokkeja
Kuka unohtaa kanssani maailman murheet

Kun sinä et ole täällä
minun keijukaiseni
Et tanssi enää maan päällä
Orvokkini


Aamu kolmelta kirjoitettua....

Enpäs sitten mennytkään nukkumaan... tää kurkku on liian kipeä ja vaikka kello onkin muutamaa minuuttia yli kolme aamuyöllä minä tässä vain kirjoittelen ihania postauksiani, joissa enimmäkseen ei kyllä ole juonta eikä järkeä. (koska postauksilla ei ole päitä, eivätkä ne heiluta häntiään, se on juonta eikä järkeä.)

Älkää kysykö. Minulla on joku ihme lista erilaisista postausaiheista, mutta jotenkin ne aiheet eivät nyt innosta kirjoittamaan. Päätinkin siis tehdä niin, että jotta minulle ei kertyisi aiheita, joista silti haluaisin pikkuisen kirjoittaa voin kirjoittaa monesta aiheesta yhteen postaukseen, varsinkin tällä tavalla sopivasti, kun ne liittyvät nyt aika paljon toisiinsa.

Aloitetaanpas! (olenkohan mä katsonut jotenkin liikaa vlogeja, koska tää alkaa kuulostaa sellaiselta...)

Ensimmäisenä minulla olisi listassa kysymys, mikä blogini on minulle?

Tällä hetkellä vastaus taitaa olla jonkinlainen päiväkirja, sillä mikäli rakkaat netin syövereiden hiljaisuudessa liikkuvat lukijani ovat huomanneet jaan tänne näköjään aika vapaalla kädellä kuulumisiani ja enimmäkseen höpöttelen kaikenlaista. Joten joo. Päiväkirjalta kuulostaa, tai no pidin joskus kakkosella päiväkirjaa, mutta siinä oli loppua kohden kaksi lausetta yhdestä päivästä joten... tämä on nyt siitä sitten vähän parempi versio. Ilman niitä pinkkejä Barbie-kansia........ :D Blogini on myös minulle kuvia varten ja muistoja. (niitäkin kyllä päiväkirjat kaikissa tarinoissa pursuavat, samoin rakkausrunoja ja vanhoja kirjeitä.)

Sitten olisi joku suhteeni blogamiiseen...

Mitäköhän olen tällä tarkoittanut? :D mutta, no blogaaminen on minulle harrastus ja tämä blogi on tällä hetkellä päiväkirja. Piste.
Sitten... no minä pidän blogaamisesta (itsestään selvyys) ja no muihin blogaajiin suhtaudun... no... mennään eteenpäin! En pääse tähän aiheeseen oikein käsiksi.

Miksi olen listannut tänne, että voisin kirjoittaa miten kaverini suhtautuvat blogaamiseen...?!! Noh, jos jotain vastausta tähän kaipaillaan niin osa on suhtautunut yllättävänkin postiivisesti ja osaa taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Muutenkin, minun oikeassa elämässäni yksi ystävistäni omistaa kirjablogin, jotkut eivät edes lue mitään blogeja, puhumattakaan mistään kirjablogeista, joita osaksi hitusen matkien tämänkin perustin :D mutta, noooooo, en nyt oikein osaa sanoa tähän mitään. Somebody, selittäkää mulle mistä mä oon repinyt näitä aiheita? Enhän mä itekkään jaksa kirjoittaa näistä....

Someen liittyvää...

Minulla on instagram, (@lizaahhs) mutta sitten mitään muuta tai no wappihan minulla tiestysti on! En omista snappiä, enkä ole ikinä missään oikein kunnolla pyörinytkään... Tyhmää ainoastaan on se, että kun et ole kunnolla missään somessa nykyään tahtoo jäädä jotenkin jälkeen muista, koulussa varsinkin. Netissä ylipäätänsäkin liikun vain ihan muutama nettisivustolla, jossain bloggerissa ja tarinankirjoitussivustolla, jolle luokkalaiseni pyörittelevät silmiään varsinkin kun se on Harry Potter aiheinen (<3)

Mä oon kuluttanut tähän postaukseen yli puol tuntii... ehkä lopetan tähän.. Nähdään piakkoin, koska luultavasti julkaisen yhden toisen postauksen pian! Heti kun saan yhden piirroksen valmiiksi ;)
Ja tästä postauksesta opimme, että en kyllä ala pitämään listaa postausaiheista... niistä pitää kirjoittaa heti kun ne tulevat mieleen...

Minä uskon oikeaan rakkauteen

Ja koska rakkaudeta ei voi ikinä puhua liikaa... (itse asiassa voi kyllä, mutta näin keskellä yötä kello on tällä hetkellä 2.37 se tuntuu sopivalta aiheelta.) Niin, tässä postauksessa kyseessä on aihepiirinä seurustelu, jota itse en todellakaan ole kokeillut, mutta olen kyllä seurannut sivusta montaa ala-asteen "seurustelusuhdetta".

Itse koen ala-asteella aloitetun seurustelun ei niin vakavaksi, ehkä jopa sellaseksi leikiksi ja haparoivaksi kokeiluksi. Olen seurannut entiseltä luokalta vähän liiankin montaa suhdesotkua, sitä kuinka se poika on nyt ollut niin ja niin monen tytön kanssa, kuinka se jätti sen ja olikin pettänyt sitä sen extyttöystävää, koska se oli lähettänyt jollekkin toiselle pari sydänemojia wapissa. Hoh hoijaa... mua ei oikeesti kiinnosta seurustelu. En näe itseäni seurustelemassa, ihastuneena kyllä, mutta seurustelemassa.... nä ää. Enpä tiedä, ei todellakaan ainakaan vielä.

Nyt joku varmasti ihmettelee miksi minä kirjoitan tästä aiheesta, syyttäkäämme siitä ystävääni ja ajatustentulvaa.

Minä voin kuvitella itseni suutelemassa jotakuta, voin kuvitella itseni ihastumaan, kenties jopa rakastumaan, mutta se, että seurustelisin... se ehkä kuuluu enemmän hahmoilleni, tarinoihin, joissa kaikki on mahdollista.

Minä uskon oikeaan rakkauteen niin kliseeltä kuin se ikinä kuulostaakin. En voisi kuvitellakkaan alkavani seurustella ilman, että olisin ihastunut johonkuhun. Muutenkin jotenkin seurustelu ei ehkä ole mun juttuni, vai onko... tai mitä minä tämän enempää pohdiskelemaan tätä asiaa mielipiteeni voivat hyvinkin muuttua ;) ja tulevat joka tapauksessa miljoona kertaa muuttumaan....

Ja nyt voisinkin ehkä ryhtyä nukkumaan, kun kello tulee kolme aamuyöllä... minulla on kamala kurkkukipu, mutta koska nettiyhteys ei ole päällä tämä pieni ajatusmietelmä ei pääse vielä netin pölyisimpiin nurkkiin vielä hetkeen. Tai nyt kun te luette tämän niin on se uo julkaistu.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

#Nostalgia




Toukkeli Saksassa

Toukkeli oli Saksassa saksalaisen sukulaisensa luona. Nimi oli Nils Pohl. Hän oli leppäkerttu. Nils asui Berliinissä. Tuokkeli ja Nils kiertelivät Berliiniä. Toukkeli kysyi:
Kuule Nils, onko Wien eli Wiini juotavaa kaupukia?
Nils nauroi Toukkelin kysymystä:
- Ei senkin hassu Toukkeli. Ei Wien ole juotavaa kaupunkia. Toukkeli kysyi:
- Onko täällä mitään syötävää? Minulla on kova nälkä. -On toki, vastasi Nils. He menivät lähimpään ravintolaan minkä Nils tiesi. Sen jälkeen Toukkelin piti palata lentokentälle ja lähteä takaisin Suomeen.



Vihdoin sain huoneeni siivotuksi! Joten kuten. Mutta se on paljon siistimpi kuin tämän viikon alussa tai viime viikolla tai kaksi kuukautta sitten...

Mutta poittinihan oli se, että siivotessa noita 8 laatikkoa, kirjoituspöytää ja hyllykköä löytää kaikkea mielenkiintoista. Tosin ei yhtä kadonnutta kirjettä, joten voin julistaa sen totaallisesti kadonneeksi ja tuomituksi kadotukseen.

Minua ärsyttää edelleen se, kun meille luvattiin, että kutosluokan lopussa saamme nähdä kaikki kolmosen keppinukke-esityksistä vitosluokan radio-ohjelmiin. No, tietysti meillä oli sitten vikalla viikolla sijainen ja ne kaikki jäivät näkemättä.

Onneksi ne palautuivat mieleen vanhojen käsikirjoitusten myötä, jotka sitten löysin tuolta laatikon uumenista vanhasta kansiosta. Jotain hyötyä, että kaikki aina tyrkkäsivät minulle kaikki ryhmätöiden kässärit sun muut paperit, ne ainakin löysivät hyvän kodin. Mutta se käsiala...! Jos aikamatkaaminen olisi mahdollista sanoisin ykkösluokkalaiselle Lizille, että opettele vaan huolella ne kirjaimet ja tee ne kirjoitusharjoitukset rauhassa, saat kiittää vielä itseäni vanhempana, että teit ne a-kirjaimet hyvin.

Kolmosen keppinukkenäytelmä, jossa seikkaili minun mahtava pieni keijukaiseni Helena, sekin löytyi, kun luin esityksemme "Piipi hädässä".

Nelossella huomasi jo, että aloin lukea dekkareita... halusin olla aina se murhaaja ja pahis. Teimme silloin luokan tyttöjen kanssa näytelmät "Murha muotitalossa" ja "Murha ravintolassa", joissa molemmissa pääsin olemaan murhaaja :D

Papereita selaillessani löysin myös ensimmäiset runoni ja muutaman tarinan. Ihanimmat olivat "Toukkelin seikkailut", jossa kakkosella piirtämä toukka seikkaili ulkomailla, pyysi Ruotsin prinsessaa mukaansa Suomeen ja tuli julkkiseksi Espanjassa.

Löysin myös osan minulle annetuista ystävänpäivä-, joulu- ja syntymäpäiväkorteista. Niitä oli niin ihana lueskella. Ja ne piirrokset jotka löysin... taivas. Olen kyllä edelleen aika ylpeä tästä petshop-piirroksesta:



Mutta tähän loppuun lisään jotain vanhoja kirjoituksiani :D Nauttikaa!

Toukkeli Ruotsissa

Toukkeli oli Ruotsissa!
Hän näki vaunut, kolme henkivartijaa ja kauniin neidon. Toukkeli kuuli, että neito olikin prinsessa. Toukkeli seurasi vaunuja aina linnaan asti. Siellä hän pyysi prinsessaa Suomeen. Mutta prinsessa ei tullutkaan. Silloin Toukkeli tyensi prinsessan ojaan ja lähti Suomeen.

Orpo

Orpo olen vain,
mut kallein aartehin on koru hain hampahin.
Isä kaatui sodassa ja äiti karkas jonkun pojan kaa,
Mutta uusiin haasteisiin mä vastaan "Haa!"
Asun orpokodissa,
mulla on seuranain vanha kissa.
Orpokodin johtaja on paha nainen ja lukusalin seinällä riippuu taulu,
jonka nimi on "Hyvä Paimen".
Orpokodissa on sata lasta,
Olen yhden rangaistuksen saanut vasta.
Orpokoti on suuri talo,
yhdestä ikkunasta loistaa valo.

Teatteriseurue

Tällä teatteri seurueella on monta ensi-iltaa takana päin.
Mutta aina se kulkee kaupungista kaupunkiin näin:
Jokaisella näyttelijällä on oma pieni asuntovaunu ja vaunussa pieni taulu ja taulussa hänestä kertova laulu.
Seuraavaksi esitettäisiin Adalmiinanhelmi ja tämän näytelmän käsikirjoittaja on aika moinen kelmi.
Adalmiinan osan esittäjä on nimeltään Elisabet Krohesen ja seuraavan kaupungin nimi on Heesen. Elisabetin kutrit ovat pikimustat ja moni nuori mies on sanonut: Mä pidän susta.
Hänen silmänsä ovat vihreät pienen verson lailla ja hänen hampaansa ovat valkoiset kuin hailla.
Nyt saavuttiin kaupunkiin. Heeseen kaupunkejen aatelisiin. Suuri teltta kangas pystytettiin niitylle. Nyt aikaa on hauskuudelle.

Kolme kirjaa haaste!

Minut haastettiin nyt tekemään tämä, joten tässä sitä ollaan! Minut näihin harvoihin (lukuisiin) ja erittäin tarkkaan valittuihin (täysin summatikassa haastettuihin) mukaan veti Pearl Clover

Eli tarkoituksena olisi kai valita kolme kirjaa, jotka olen lukenut blogin perustamisen jälkeen ja jotka voisin lukea uudelleenkin. Itse asiassa näistä kirjoista kaksi ensimmäistä olenkin jo näppärästi lukenut ennenkin.

Onneksi luen paljon! Vaikka jotakuta voisi kirjapaljous haitata minusta se on yksin omaa kivaa :) Hyviä kirjojahan ei voi vain olla ikinä liikaa.
Niin niihin itse haastekirjoihin...

1. L. M. Montgomeryn Vihervaaran Anna, koska se on aina yhtä ihana kirja <3

2. Ann Brasharesin Neljä tyttöä ja maagiset farkut, sillä tähän kirjaan en kyllästynyt viimeksikään. Enkä sitä edellisellä kerralla. Enkä ensimmäisellä...

3. Viimeiseksi Cathy Cassidyn Kookoskaramelli, sillä se on ihana kirja. Suklaamuruset ovat kirjasarjana ihania, joten siksi.

Ja koska olen nyt erittäin tuhma tänään en haasta ketään :P Mikäli joku haluaisi haastetuksi ilmoittautukoon kommentteihini!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Marjapiirakka ja mietiskelyjä

Miau!



Minulla on sitten maailman paras muisti....... en muistanut eilen edes hyvän ystäväni syntynäpäivää! Argh! Olen pahoillani, tai aivojeni pitää olla. (Aivot, nyt menette pyytämään anteeksi ystävältäni, ettekä pistä tätäkin asiaa leikiksi. Ja siivoatte sen muistini, koska tätä menoa ette tule muistamaan niitä matematiikan kertotaulujakaan enää!!)

Kuitenkin... mitä minun piti nyt sanoa... (Te usein pinkiksi piirretyt nuudelin näköiset aivoni, ei näitä ajatuskatkoja!) Niin, tuli eilen sitten keskusteltua ystäväni kanssa ummet ja lammet kaikesta ja päällimmäiseksi minulle jäi mielenkiintoinen mielikuva.

Jos blogit olisivat taloja ja niistä koostuisi kaupunkeja. Keskustassa olisivat ne suositut blogit ja jne. eteen päin aina tänne pikkuiseen omaan blogiini. Oma taloni olisi sellainen remontin tarpeessa oleva pikkuinen mökki, jossain keskellä ei mitään, hyvä jos sinne olisi vedetty sähköt. Eli en oikeastaan ole miltein missäin yhteyksissä mihinkään blogaajiin, lukulistani (tai mikä tuo seuraamani blogit-lista ikinä onkaan) on todella pieni ja oma blogini vielä pienempi.

Mutta tämä muutaman kuukauden ikäinen vauveli opettelee ihanan kirjoittajansa kanssa vasta blogaamista ja enimmäkseen blogini onkin päiväkirja. Jossa on vähän kaikkea muutakin :D

Miksi minulla on muuten aina ääni mennyt tänä vuonna, kun joku haluaa oikeasti keskustella jostain? Koska tälläkin hetkellä minulta on ääni kadonnut. (Tuokaa se takaisin, voidaan sopia ehkä jopa löytöpalkkiosta! xD) Mutta siis, mykkänä tuntuu olevan niin paljon sanottavaa, vaikka toisaalta eihän sitä asiaa ole yhtään enemmän. Ainakaan minulle.
On vain se pakottava tunne puhua, kun normaalisti minä ainakin höpötän sen kaiken ääneen, minkä nyt nielin äänen säästämiseksi.

Muutenkin minun syvälliset keskusteluni ovat varsin mielenkiintoisia, sillä en oikeastaan saa aina sanottua asiaani, kun minulla ei ole aikaa ajatella niin kuin esimerkiksi kirjoittaessa. Sen takia pidän kirjoittamisesta, siinä ehtii ajatella. Toistan itseäni pahasti ja nauran koko ajan, joten saan itseni kuulostamaan todella teennäiseltä. Ja riippuhan se tietysti aiheesta, vaikka onhan minulla sanottavaa miltein jokaisesta asiasta, enemmän vain tietysti niistä, jotka ovat jotenkin koskettaneet minua.
Olikohan minulla vielä jotain sanottavaa nyt.... hmm... Tekisi jostain syystä mieli muuttaa blogin nimi ja ulkoasu täytyy muuttaa, koska kaipaan vaihtelua. En vain ole löytänyt/keksinyt mitään kivaa kumpaankaan en nimeen enkä ulkoasuun. Tai minulla on idea, mutta toteutus hakusessa :D

No, ainahan minä voin elämäni "suurista tapahtumista" kertoa. Tein eilen marjapiirakan!!



A la Lizaahh ja pikkuapulaiset.

Maalasin myös yhden penkin takaosan ympäristötaidekurssillani. Hyödynsin blogissani olevia sitaatteja ja tietysti ikuistin penkkiin rakkauteni tv-ohjelmia kohtaan. Ylen rikossarjat <3



Nyt se kurssi on loppu ja minä kipenä... Tyhmää sinällään, että minulla käy taas, että olen lomalla kipeänä ja koulun alkaessa ihan terve ja koko lukukauden pompin terveenä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Taidetta ja sateenkaaria

Olin eilen vähän kipeänä, sen jälkeen kun olin miltein pyörtynyt toissapäivänä ympäristötaidekurssilla. Päätä särkee ja kurkku on kipeänä..

Olin maanantaista lähtien oikein ihastuttavalla ympäristötaideleirillä... pikkuveljeni ja -siskoni kanssa. Kolmistaan! Että sellainen kerta, eipä ainakaan tarvinnut tutustua maanantaina kehenkään, kun opettajan nimi oli helppo muistaa ja muut jäsenet on tuntenut koko heidän ikänsä xD Tiistaina seuraamme kylläkin liittyi yksi rasavilli poika..








Teimme tuollaiset ihanat vihkoset, joiden kansiin painettiin ruokaöljyn ja kynttilän avulla kasveja kaakelilaatalla. Eli hitunen ruokaöljyä levitettiin laatalle, joka pistettiin sellaisen ulkokynttilän päälle, jotta ruokaöljy paloi mustaksi.
Sitten laatalle painettiin kasvi ja sen saatua väriä pintaansa se siirrettiin paperille.
Vinkki: Isot lehdet on helpoin painaa, sillä niiden ympärille ei jää niin paljoa sormenjälkiä.
Kansien tultua valmiiksi, niiden väliin tietysti laitettiin sivuja ja lopuksi koko vihkonen sidottiin kiinni paperilangalla.

Tiistaina me maalasimme viirin, johon pääsin tekemään kirjaimet O:n ja T:n. Käärmeteema tuli ryhmämme nimestä "Pyyttonstarat"......... ja edelleen minulle tulee mieleen käärmeistä Luihuiset.



Sää oli todella todella kuuma ja nestehukasta, nälästä ja auringosta johtuen olin pyörtyä tiistaina, kun teimme jättisaippuakuplia, joillain ihme litkulla ja mm. tennismailoilla ja sellaisilla kepeillä, joiden välissä on kolmion muodostavat narut.






Sateenkaaret <3





Tänään en ole tehnyt mitään ihmeellistä. Luin vihdoin Lumoleipomon loppuun ja roikuin youtubessa suurimman osan ajasta. :D Tietysti katsoin Neiti Fisheriä, joka muuten taisi olla tämän kesän suosituin tv-sarja Suomessa tai jotain. Erityisesti jumitin tänään katsomassa Neiti Fisheriä youtubesta <3 ja selailin jotain minulle uusia vlogeja 

Maresi Punaisen Luostarin kronikoita

Kirjan nimi: Maresi Punaisen Luostarin kronikoita
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Sivumäärä: 212
Kustantaja: Tammi



"Meri oli vaaleansininen, somisteena muutama tummenpi raita, ja se kuiski hiljaa vasten saaren rantoja. Taivas horisontissa oli väriltään kuin kypsä persikka ja hohti kapean pilvireunuksen yllä vaaleansinisenä, mutta tummui kuta ylemmäs katse kaartui. Suoraan yllemme oli syttynyt jo ensimmäinen tähti..."

Todella kaunis kirja! Niin ulkoasultaan, kuin omaperäiseltä juoneltaankin. Pidin lukujen ensimmäisistä koristeellisistä isoista kirjaimista aina paikkojen nimiin. Esim. kirjan tapahtumapaikan Luostarin Ruusun temppeli ja Tiedon puutarha kuulostavat todella kauniilta nimiltä.

Muutenkin luostarielämä kuulosti aika mielenkiintoiselta ja kirja antoi noviiseineen ja Alkuäiteineen minulle uuden maailman.

Myös kirjan muu maailma ja erityisesti luostarin historia viehätti minua. Kertomukset seitsemästä Alkusisaresta ja Alkuäidistä, niistä minä voisin lukea toisenkin kirjan.
Kirjan päähenkilö oli myös hyvä. Kotoaan pois Luostariin muuttanut Maresia on vanhin noviisi, jonka tiedonhalu on laantumaton. Tykästyin Maresin tapaan kutsua Luostarin kirjastoa Aarrekammioksi.

Kirja kertoo siis Maresista tytöstä, joka tapaa Jain uuden aran noviisin, jonka saapuminen Punaiseen Luostariin herättää Marisin kiinnostuksen. Vähitellen selviää Jain pakenevan isänsä vihaa. Liittyykö Luostaria kohti seilaava laiva Jainiin?

Kirja oli muutenkin hyvä ja juoneen nähden sopivan pituinen.

Tämän kirjan lisäksi voisin suositella Turtschaninoffin kahta aiemmin luettuani kirjaa Arraa ja Helsingin alla.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 5/5

"Olin rannalla poimimassa simpukoita juuri sinä kevätaamuna, kun Jai saapui. Korini oli puolillaan, ja olin istunut kivelle hetkeksi levähtämään. Ranta oli varjossa, sillä aurinko ei ollut kavunnut Valkean rouvan ylle, ja merivesi oli kylmettänyt jalkani. Pyöreät kivet vierivät jalkapohjieni alla edestakaisin meren liikkeiden tahdissa. Punajalkainen koalintu hyppeli vesirajassa, sekin etsi simpukoita. Lintu oli juuri keihästänyt simpukan pitkään nokkaansa, kun pieni vene ilmestyi korkeiden, kapoisten kallioiden väliin, jotka nousevat merestä niin äkkijyrkkinä, että kutsumme niitä Hampaiksi..."

Ihanan kaunis kirja, joka tempaa lukijan mukaansa Punaisen Luostarin mielenkiintoisiin tapahtumiin.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Elämää

Miksi kaikki sanovat minun kuulostavan ihan opettajalta...?

Kirjat ovat yksi tiedon lähteistä, mutta minulle ne ovat pääsylippu maailmaan, jossa on onnellisia loppuja, jossa unelmat toteutuvat ja mikä tahansa on mahdollista.

Johtuuko se siitä, että luen paljon? Että puhun aika "kypsästi" ja pitkälti kirjakielellä...?
Ei sillä, että se minua niin paljoa haittaisi, mutta se on vain niin outoa välillä, kun puhun sillä tavalla ihan normaalisti.

Huomenna minulla alkaa yksi päiväkurssi aiheena joku taide/draama/jotain sellaista, tänään olin kuitenkin (puolet päivästä youtubesta) naapureitteni hoidossa olevien marsujen kanssa. Ihania!! <3
Toinen oli sellainen ruskea ja toinen mustavalkoinen, itse pääsin silittämään molempia ja pitämään tätä rauhallisempaa mustavalkoista sylissäni.

Luin toissapäivänä kirjan Maresi Punaisen Luostarin kronikoita loppuun. Aion yrittää kirjoittaa siitä kunnon kirjavinkkauksen. Nyt luen kirjoja:

Kathryn Littlewoodin Lumoleipomo
Alex Scarrowin Time
Kat Fallsin Veden alla

Äsken söin iltapalaksi amerikkalaisia pannukakkuja nam <3 vaahteransiirapilla (tuplanam!) Ja nyt kuuntelen radiota.

Yritin tänään piirtää, mutta se ei onnistunut... suttusin vain kolme sivua luonnoslehtiöstäni. Jotenkin olen ollut tänään muutenkin vähän pihalla kaikesta. Jostain syystä, heräsin kymmeneltä, vaikka en ollut valvonut edes myöhään.

Olin kyllä ollut eilen illalla naapureilla, vaikkakin joutunut lähtemään hoitokoiran takia liian aikaisin pois. Mutta oli oikeesti kivaa ja jotenkin vapauttavaa höpötellä kavereiden kanssa, vaikka en nauranutkaan niiiiiin paljon, kuin eräät... (lue: Iltatähden Pearl Clover)
Hyvin saimme tyhjennettyä yhden kulhon sipseistä ja juustonaksuista. Ja söimme kasan herneitä ja mansikoita.

Outoa, että huomasin jotenkin "kasvaneeni." En tiedä oikein miksi, mutta jotenkin katsoin sinä iltana maailmaa eri silmin, kuin ennen kesää istuimme samaisessa keittiössä, mutta minä en tuntenut oloani ihan niin vahvasti joukkoon. Siis vain hitusen verran, mutta silti. Että jotain aikaista murrosikää taas. Hyi yök, mä inhoon sanaa murrosikä... yh.. Silti, tuntui hitusen erilaiselta kaiken sen kikatuksen keskellä.

Muutenkin olen huomannut hieman kasvaneeni tämän kesän aikana... vaikka onhan tuota kesää onneksi vielä jäljellä!

Ja enää jotain 40 päivää Murdochin murhamysteereiden alkuun!!! Jee!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Linnanmäki kutsui














Olin tänään Linnanmäellä... Ja sain hattaraa <3

Ainoat huonot puolet koko reissussa olivat huonot kävelykengät, kilometrijonot ja aika... Oikeesti ainoat asiat, joihin minun ei tarvinnut jonottaa puolta tuntia olivat Kingi ja hattarakoju :D

Minulta jäi monta laitetta kokeilematta, kun jonot olivat niin tajuttoman pitkät oikeesti Salamaan ja Linnunrataan ihan älytön tungos ettei edes lähetty jonottaa niihin.
Hotelli Kyöpelivuoreenkin jonotettiin pikkuveljeni kanssa miltein turhaan säikähdin kaksi kertaa koko matkan aikana...

Reissun paras laite oli Kingi tai sitten Vanhavuoristorata! Ne molemmat olivat ihania, vaikkakin Kingi ottikin hitusen vatsanpohjasta ja pakotti kiljumaan.

Mutta kiljuminen kuuluu huvipuistoon :D vaikka en päässytkään käymään Raketissa enkä muutamassa muussa laitteessa joihin olisin voinut mennä, mutta ei yksin oikein huvittanut...

Muuten ihan kivaa :D Tuntuu, kuin lentäisi kun vauhti on tarpeeksi kova. Toivottavasti pääsisin tänä kesänä vielä jonkun kaverin kanssa tai jotain, olisi ehkä kivempaa. Ja ei viikonloppuna, koska se ihmismassa x.x


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Liikaa turhaa valitusta ja pari pakkomiellettä

Maailman ärsyttävimmät asiat elämässäni, joita eilen listasin ovat:

1. Spoilaukset esim. kirjojen juonista
2. Se kun joku painaa netin reitittimen pois päältä juuri, kun teen jotain netissä. Eli netti yhteys menee pois päältä.
3. Kun omenat on loppu!!
4. Kaikki piirrokset menevät päin honkia...
5. Hyvin ärsyttävän kappaleen jääminen korvamadoksi
6. Aamuherätykset, kun voisit vain nukkua ja nukkua (eli aina)
7. Kirjoittaminen ei luonnistu, mutta tahtoisit kirjoittaa vaikka romaanin
8. Kirjasto on kiinni ja sinulta loppuivat kirjastonkirjat kesken!
9. Kun odotat tv-ohjelmien alkamista ja ne eivät tunne alkavan iiiiikiiinääääää
10. Kun kännykkä ei suostu ottamaan tarkkaa kuvaa.

Inhoan varsinkin ensimmäistä spoilauksia... Se on jotenkin niin kamalaa, kun tiedät jotain ennakolta, mutta luet/katsot kuitenkin kaiken...
Ja sekin on hyvin häiritsevää, kun jotkut tv-sarjat uusitaan niin miljoonaan kertaan, mutta toivomasi uusinnat tulevat vasta joskus hamassa tulevaisuudessa! (Murdoch ala jo!!!!!)
Ja se, kun katsot niitä uusintoja ja tiedät mitä tulee tapahtumaan.
(Toistan sanaa liikaa ja-sanaa, mutta...) Ja se, kun joku sarja niin jännittävään kohtaan!!

Joudun odottamaan ainakin vuoden ennen kuin näen 2. tuotankokauden Open Heartista!!
Niin ärsyttävää.

Sekin, kun et jaksaisi odottaa viikonlopun yli maanantaihin, että näet uuden jakson Neiti Fisheristä... tai mistä tahansa sarjasta.

Tästä tulee näköjään tälläinen valituspostaus...

En osaa kuvailla sitä tunnetta, kun odotat hyvän tv-sarjan uutta jaksoa... Itse sekoan välillä täysin ja parhaimmassa tapauksessa lasken sekuntteja alkuun.
Se tunne on jotenkin kihelmöivä ja tuntuu, että sydän pakahtuu.
Olen jäänyt pahasti koukkuun tv-sarjoihin... ne ovat vain niin ihania <3

Ja kyllähän ne ovat varsin hyödyllisiä tiedän nyt mikä on ruumishuone englanniksi...
Mutta ärsyttävintä on se, että kun joutuu aina odottamaan sitä seuraavaa jaksoa..

Tänään kylläkin itkin, kun katsoin Neiti Fisheriä, se sarja alkaa ottaa minua kohta päähän, mutta se on vain niin <3

torstai 16. heinäkuuta 2015

Jos...

Jos Lisan tarinasta kirjoitettaisiin oikea kirja sen kansikuva olisi:



Huomasin tänään, että mikäli minä en ala lukea kohta jotain kirjaa blogini alkaa pursuta näitä piirroksiani :D mutta näitä on onneksi hauska piirtää kuin lukea kirjaa!
Tuo piirros ei ihan onnistunut molemmista kasvoista, mutta kertokaa toki mielipiteenne!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Pieni postaus sydämeni valloittajista

Se tunne, kun joku herättää sinut 7.22, vaikka voisit nukkua vielä tunteja...

Meille tuli tällä viikolla kahdeksi viikoksi enoni koira hoitoon <3 Sellainen pieni sekarotuinen pystykorvainen, joka äsken kyhjötti vieressäni.

Ja sitä ennen tämä "hurja suuri saalistaja" metsästi raksujaan, vaanimalla niitä hiljaa ja sitten... hyökkäämällä niiden kimppuun tassut ojossa :D

Rakastan elämiä, hieman pienempänä kuvittelin jotenkin, että ymmärrän niitä muita paremmin ja tiedän oikeasti miten niiden luottamuksen voittaa. En tiedä oliko siinä mitään todellista, mutta joka tapauksessa pidän eläimistä erityisesti kissoista valtavasti :)
Kissat ovat ihania ja varsinkin kissanpennut <3

Erityisesti on pidä käärmeistä, enkä muista sen tyyppisistä eläimistä. Hyöteisistä ampiaiset, perhoset ja ihan pienet lähes huomaamattomat ötökät ovat ihan kivoja, mutta en hyönteisistäkään niin paljoa pidä.

Lempivillieläimeni on varmaankin jokin kissaeläin...

Tulen eläinten kanssa mielestäni hyvin toimeen, vaikka meillä ei ainuttakaan lemmikkiä ole. Mummillani oli kaksi kissaa, kun olin aivan pieni, mutta ne kuolivat... Jos joku lemmikki minun pitäisi valita se olisi kissa tai koira. En ehkä mitään marsua tai kania haluaisi, vaikka ovat nekin ihania lemmikkejä!

Mikäli minun pitäisi valita yksi inhokkieläin se olisi käärme... en pidä niistä... Käärmeet vain jotenkin ovat niin lipeviä ja hyih. Ajatuskin isosta käärmeestä ihollani aiheuttaa inhon tunteita. En pystyisi olemaan tekemisissä käärmeiden kanssa.

Mutta jos minä olisin eläin olisin luultavasti kissa, silmäni kuulemman näyttävät ihan kissan silmiltä ja rakastan niissä olevaa sisäistä viehkeyttä ja itsevarmuutta, mikä kissoissa on. Ne myös kiehtovat minua, koska ne kulkevat omia teitään ja pitävät huomiosta :D

Ainut huono puoli kissassa olisi, että sitä ei voi ulkoiluttaa kuin koiraa. Pidän nimittäin koiran ulkoiluttamisesta varsinkin kotona, kun metsä on niin lähellä. Tietysti olen kuullut niistäkin kissoista joita ulkoilutetaan, mutta silti.

Joka tapauksessa eläimet ovat ihania ja ne ovat vallanneet sydämestäni ikuisesti yhden osan.
Kuva Palavasta rakkaudesta

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Uusi viikko, uusi piirros!

Tänään on maanantai... ja tämän viikon minä aloitin piirtämällä ystäväni hahmon, Alicen, vaaleatukkaisen noidan!


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Harry Potter & Ginny Weasley

Piirsin tänään tämmöisen :3 Aikaa on vähän hankala sanoa, aloitin kahdeltatoista ja lopetin vartin vaille 9, mutta en todellakaan piirtänyt koko aikaa :D Harry Potter valikoitui aiheeksi, koska en häntä enkä Ginnyä ikinä piirtänyt! <3




Mustikoita ja kukkia





Eilen olin ulkona sen jälkeen, kun olin piirtänyt Neiti Fisherin, joka onnistui mielestäni varsin hyvin :) Minun oli tarkoitus mennä Pearl Cloverin kanssa ulos metsään lukemaan, mutta kuten aina minun tuurillani suunnitelman muutos yllätti meidät. Menimme yhden naapurimme kanssa pomppimaan trampalle.

Keskustelimme seuraavanlaisella tavalla:

Minä ja Lehtikasan asukki (olemme nimenneet taloja kotitieltämme :D) puhuimme vilkkaasti samalla, kun yritimme tulkita Cloverin viittomista, äänen menetyksestä johtuen... Minulla kesti varmaan 10 minuuttia tulkata yksi lause!! :D Viittomakieli olisi järkevää osata... En osaa viittoa kuin oman nimeni.

Vihdoin saimme vanhalla käsisormisysteemillämme (jokainen sormi vastaa yhtä lähellä olevan metsän osaa, kämmen puolestaan tarkoittaa Stora Skogenia ja ranne Puolukkavuoria) tämän avulla päätettyä, että menisimme Synkkäänmetsään poimimaan mustikoita ja metsämansikoita!






Poimin yhden heinänkorrellisen Pahuuden lähteen ja Sotapolun lähettyviltä. Ketunleivät puolestaan tarttuivat matkaan Puiden puron vierestä :D

Perjantaina olimme olleet myös poimimassa mustikoita, vaikkakin myös Lohikäärmekorvessa. Sieltä löysin myös ihanan "kukkataikasauvani", jolla mahtavasti uhkailin toisia ja leikin keijukaista kiipeillessäni liukkaalla kaatuneella puunrungolla!








Taikasauvani <3 Löysin tämän Jättiläisen haudasta hieman Makean lähteen suuntaan :D




Taikasauvani viimeinen leposia...


Samettiaukiolta kuvattua





Ja viimeisenä taivas aina yhtä kauniina.

Metsässä kävellessämme löysimme myös Synkmetsästä uuden majan ja surimme Vampyyrin haudan kadonnutta lankkua.

"Uskomuksemme mukaan lankun päältä tulee kävellä, mikäli haluaa välttää Vampyyrin kirouksen. Kirouksen pystyy välttämään ainoastaan olemalla erittäin kiltti jollekkin isosiskolle, mieluiten omalleen seuraavan 24h aikana..."
- Improttua tekstiä metsän salaisuuksista a la Lizaahh


Eilen illalla minä myös käsikirjoitin yhtä näytelmänkässäriä, jonka takia katsoimme uudestaan Mamma Miaa, leikimme pimahtanutta prinsessa Leiaa eli kirjoitimme Star Warssin uudestaan ja mietimme hieman ihania repliikkejä näytelmäämme :D