torstai 28. huhtikuuta 2016

Lukemista tutkimassa - kysely

Kyselyaika päättynyt. Kiitos vastauksistanne
Matematiikantunnilla aiheeksi annettiin. että tehkääpä tilastotutkimus. Päätin ottaa aiheekseni nuorten lukemisen ja toivoisin, että mahdollisimman moni täyttäisi tämän Lukemista tutkimassa kyselyn :)
Tarkoituksena olisi hiukan kartoittaa kuinka moni nuori lukee - kirjoja, sarjakuvia, netissä olevia tarinoita yms.- enää nykyään ja jos lukee niin mitä. Kovinkaan virallista tämä ei todellakaan ole, mutta projekti määrittää suuren osan vuoden numerostani, joten mikäli sinulta pieni hetki aikaa liikenee niin olen kiitollinen vastauksistasi!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Viime päiviltä




Puikahdamme ulos metsän siimeksestä ja ohitamme aaltoteräksestä rakennetun autotallin, jossa joku käynnistää autoa.
Minä ja muutama ystävistäni näemme kaksi nuorehkoa miestä, joilla toisella on ase kädessä. Apua...
Pakoon, pakoon, pakoon. Sydän jyskyttäen juoksemme viereisen rakennuksen parkkipaikalle ja yritämme piiloutua autojen taakse. Takaa-ajajat ovat aivan perässämme ja kissa-hiiri-leikki alkaa. Juuri, kun olen huokaisemassa helpostuksesta pyssyn piippu painautuu ohimoani vasten. Loukussa.
(Auto kaahaa pihalle?) Ja vaaleatukkainen matematiikan opettajani ilmestyy aseen kanssa näkyviin musta tiukka nahkatakki päällä... Me selviydymme."

Ai kauhia minkälaista painajaista näin keskiviikko torstai välisenä yönä.. Se aivan älyttömän pelottava, vaikkakin jotenkin.. Mitä ihmettä alitajuntani viestii agentilta vaikuttavalla matematiikan opettajalla?
Tulkintojeni mukaan ainakin piiloudun oman itseni taakse ja olen siirtymässä uuteen osuuteen omassa elämässäni, vaikka juoksenkin ongelmiani karkuun.



Eilen iltapäivällä mielessäni syntyi pieni paniikki, miten sen asian muotoilisi ajattelin ja ääneen en oikein puhunut mitään selvää. Kerrankin minulle siis tarjoutui mahdollisuus puhua luokkalaiselleni asioista, joista olen puhunut vain netissä, parhaaseen ystävään ihastumisesta - ja en saakkaan sanaa suustani.
Ja sitten kun myöhemmin samana iltani yksi ystävistäni lukee uusia tarinoitani ja laittaa viestiä. "Hyväksyn sut sellaisena kuin olet", se on jotenkin vapauttava tunne. Aivan sama kuinka kliseeltä ne kuulostavatkin ei niiden merkitys lakkaa <3

Mutta muuten, pientä ajatusten virtaamista lukuunottamatta, minulle kuuluu hyvään :) Sain vihdoin puutyössä jakkarani valmiiksi ja suoraan sanottuna olen aikas tyytyväinen lopputulokseen:



Toisaalta nyt on alkanut kaikkein raskain jakso koulussa ja joka päivä kahdeksaksi kouluun.. Enkä oikein tahdo olla mikään aamuihminen :D Noh, kyllä kai minä siitä ja tulevasta koepaljoudesta selviä.
Ainut mikä tänään myös hiukan mielialaa vei alaspäin oli sade.. Kastuin aika pahasti kotimatkalla.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Unelmahuone ♡

Ainakin näillä näkymin saan keittiöremontin yhteydessä uuden oman huoneen ja mikä parasta... Saan maalata huoneeni seinät! Ja maalaamisella todellakin tarkoitan maalaamista :D Teen mahdollisesti kokonaisen seinämaalauksen <3 Mikä tarkoittaa yhdelle seinälle auringonlasku korpimetsinseen, toiselle Tylypahka tähtitaivastaustalla ja kolmannelle salainen puutarha tyyppistä tai kirjasto :3 Riippuu saanko nyt maalata edes yhtä viivaa seinälle, se ei ole vielä nimittäin täysin varmaa... mutta puoliksi vanhempani lupasivat jo.

Innoistuin ehkä hitusen liikaa - se vain olisi niin täydellinen huone minulle! :D Ja rakastan rakennella pilvilinnoja sisustukseen liittyen. Koska minun unelmahuoneessani olisi myös tähtitaivas katossa, muutama salakäytävä jaja. Tylypahkan maalaaminen yhdelle seinälle riittänee kyllä näin aluksi :D
Koska yhteen nurkkaukseen tekisin puun, minkä oksalla riippuisi keinu. Maalaisin keinuun kaksi tyttöä, jotka katselisivat auringonlaskua järvimaisemassa. Järven toisella rannalla kasvaisi tummaa korpimetsää, joka muuttuisi ovelle päin tultaessa lintuparven siluetiksi, joka lentäisi kohti Tylypahkaa. Ja tälle suurimmalle seinälle voisin maalata myös lempisitaattini ♡
Auringonlaskun vastakkaiselle pienelle seinälle maalaisin sen puutarhan tai muuta kivaa :3

Kuvataidekoulussa me olemme miltein saaneet seinämaalauksemme valmiiksi, jotenkin on niin mukavaa pälpättää ihmisten kanssa käsivarsia myöten maalissa olessa. Ja nyt haluaisin niin paljon tehdä tätä myös kotona... ja siellä ei edes olisi opettajaa valvomassa :P

Että tälläistä projektia olisi minulla kesälomaksi suunnitteilla, sormet ristiin, jos tämä vaikka toteutuisikin!

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kirjoitettuja ajatuksia

Minä en ole tähän asti ollenkaan ikinä ajatellut siskoutta. Olen aina asettanut ystävyyden verisiteiden eteen ja pitänyt pikkusiskoani aina sinä ärsyttävänä 5-vuotiaana... Sitä hän joskus kyllä tuntuu vieläkin :D Nyt kuitenkin, kun eilen häntä kuuntelin avautui uusi portti nykymaailmaan.

Eivät meidän luokkalaiset kiroilleet kakkosluokalla, eivätkä käyttäytyneet kuin kapinalliset teinit. Ei minulla ollut muistaakseni ongelmaa, että pitäisi olla samanlainen kuin muut - se tuli vasta paljon myöhemmin.

Välillä se vain tuntuu järkyttävältä ajatella, että joku 8 vuotias kiroilee ja näyttelee käsimerkkejä. No tapansa kullakin, itse nimittäin vieroksun tämän tapaista.
Ehkä nykynuoret todellakin aikuistuvat aikaisemmin. Tai toisaalta, kyllähän sitä vuosikymmenia sitten mentiin naimisiin nuorena. Historia toistaa itseään, me vain olemme hieman muokkaantuneet.

Joskus minä kyllä tunnen itseni oikeasti vanhemmaksi kuin tavallista - katson siskoani ja saan taas pienen hauraan aavistuksen, mitä kasvaminen aikuiseksi on..

•••
Ihmiset valittavat siitä, että toiset ihmiset valittavat heidän ongelmistaan. Minä pidän valittamisesta. Mietin aina silloin, että eihän minulle ole ongelmia, voin ihan hyvin. Kai minä voinkin. En ole masentunut tai muuta vastaava. Välillä tekee silti mieli käpertyä johonkin pieneen nurkkaukseen vintille turkkejen sekaan ja unohtaa kaikki. Tämä kaikkihan vain kuuluu tähän ikään, niinhän te sanotte.

Entä jos ei kuulu?

Olen kurkkuani myöten täynnä ihastumissotkuja, paras ystäväni asuu ulkomailla ja minulla on ikävä häntä. Kuka ihan oikeasti jaksaa elää kolmen porukoissa koulussa, kun tuntuu, että on koko ajan kolmentena pyöränä? Ja ne insidejutut.. huoh.
Koska aivan sama mitä minä teen, tulen joka tapauksessa olemaan aina vähän tälläinen, minä. Se, joka ihastuu sielunsiskoonsa ja, jonka suurin haave on tulla kirjailijaksi.
Ei minua saa yleistettyä kunnolla.

Miksi uskotella, että tämä kuuluu tähän ikään, että niinhän niillä kaikilla muillakin on ongelmia? Minun puolestani saakoon kuulua, mutta välillä ei jaksaisi käydä läpi samoja asioita, jotka pyörivät mielessä. Tämä on yksilöllistä..

•••

Me kierrämme kehää, tarvomme loputtoman pitkältä tuntuvaa käytävää. Emmekä koskaan saavuta toisiamme... Labyrintissä, jonka keskipiste on onnellisuus. Seison umpikujassa, tuijotan eteen ilmestynyttä seinää. En tiedä, mitä enää on edes tehtävissä... Leivätmurut ovat loppuneet.

Rakastuminenko oli niin ihanaa ja helppoa? Onhan se, liiankin. En tahtoisi päästä irti, haluaisin olla onnellisesti rakastanut, sillä nyt en ole. Tahtoisin vain saada käteeni pensassakset ja raivata tieni luoksesi, sulkea sinut syliisi ja olla ihan hiljaa puristaen sinut itseäni vasten..

Minä kaipaan sinua

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vuoden ikäinen, hurraa!

Nyt voin sanoa olevani pienen taaperon äiti :3 Tämä pikkuinen netin maalitahrainen paikka täytti maanantaina tasan vuoden verran! Blogaamista on näyttänyt tulleen minulle rattoisaa ajanvietettä, enkä ole kuin ehkä muutaman kerran ajatellut "Nyt olis pakko saada kohta jotain kirjoitettua blogiin." Se oli yksi juttu, mikä vähän jännitti alussa, jos tästä tuleekin pakkopullaa. Ei onneksi ole tullut! :)

Vuosi tekee siis yhteensä 11 lukijaa, 675 kommenttia julkaistua kommenttia, yli13 000 katselukertaa ja 234 blogikirjoitusta. Jestas. Ajattelin blogia perustaessani, että ei sitä kukaan lue tai mitään.

Toisin kävi. Osa on jopa kurkkinut näitä kirjoituksiani mm. Venäjältä ja Ranskasta astia Kyllä te näitä minun postauksiani (hirveyksiäni) olette ihanasta jaksaneet lueskella :D Vaikka kirjoittamistahti on hieman uupunut ja postaukset aavistukset verran muuttuneet.. kyllä tästä vielä noustaan ja kehitetytään! Ja siitä tulekin mieleen, mistä te haluaisitte minun kirjoittavan? Tai olisi jotain parannusehdotuksia? :)

Kiitos juuri sinulle, joka olet avannut blogini ♡ Mitä minä en nykyään tekisikään kuin säätäisin bloggerissa ja jotain postaustani! Varsinkin näitä ulkoasuja on ollut ihana värkkäillä :3 Syksyn on oma lempparini.




lauantai 9. huhtikuuta 2016

Inspiraationa Doctor Who - runoilin

Älä räpäytä silmiäsi
tai kivipatsaat muuttuvat hirviöiksi.
Revit viimeiset sivut irti kirjoista
vihasit asioiden loppumista
Juokse
Kaikki loppuu aikanaan,
päiväkirjan sivut hupenevat
Vedit mustia viivoja käsiisi

joko unohdit

Hiljaisuus on kaikesta tappavinta.
Aika pyörteilee eteenpäin
eikä sitä voi pysäyttää kukaan
Et voi juosta ikuisesti

torstai 7. huhtikuuta 2016

Perusläpinää elämästäni

Liityin tällä viikolla wattpadiin :3 @littlecatprincess ja lopputulos olikin, että en lukenut yhtäkään oikean kirjan sivua koko alkuviikkona... Mutta aloitin kirjoittamaan romaanin tekelettäni sinne, kiitos pienen inspiraatiohyökyaallon! :)
Voisin julkaista niitä osia täälläkin ♡

Eri taidealojen parissa puuhastelin alkuviikon ja kiitos koulun - kaiken jäljelle jäävän vapaa-aikani kulutin kokeisiin lukiessa, mutta se kyllä kannatti! Sain musiikin teoriakokeesta 10, saksan kokeesta oli tullut 9 1/2 ja historian kokeesta 10-! Elikkäs olen ihan tyytyväinen :D
Muuhun koulusuorituksiini en kyllä ole niinkään, en pidä koululiikunnasta yhtään... ja tällä huonomman laadun peruskunnolla en tätä menoa liikunnankurssia kyllä läpäise :/ En vain ihan oikeasti jaksa...

Keskiviikko meni sitten englannin kokeeseen lukiessa... tai no, kyllähän minä katsoin Murdochin murhamysteerien uuden jakson! Ihanaa, että sen 9. kausi alkoi <3
Olen aika pahasti spoilaantunut tämän kauden kanssa, mutta ei se mitään xD
Ja nyt minä voin vihdoin rentoutua edes muutaman päivän! Maanantaina olisi kyllä matikan koe... (ja nyt lopetat sen ajattelemisen...)

Miksi koulun pitää viedä niin paljon aikaa? Ensin olen koulussa iltapäivään asti ja illat menevät sitten läksyissä... x.x
Ei sillä, ettenkö koulunkäynnistä pitäisi, mutta tarvitsemmehan me nuoretkin välillä vapaa aikaa! Vai mitä? Ja, kun koulu valtaa niin suuren osan elämästäni, se tuntuu välillä jäävän ainoaksi onnistuneeksi suoritukseni.. häiritsevää.. Onneksi kohta on viikonloppu, pääsen nukkumaan

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Hetken taikaa

Joskus aika tuntuu pysähtyvän, kun et edes yritä tehdä mitään erikoista - tajuat vain, että siinä hetkessä on ripaus taikaa. Luottamusta, naurua ja sellaista pientä poksahtelevaa iloa metsän keskellä. Se on hetki on katoavainen, kun seuraavaksi huomaan, että puita on kaadettu metsäaukiolta, kaikki ympärillä muuttuu... nämä hetket säilyvät.
Joskus se hetki on, kun istut vanhan keinuhevosen päällä tai hymyilet kissalle aurinkoisena kevätpäivänä. Tärkeintä on, että niitä hetkiä tulee olemaan.

Tosiystävät eivät välitä miltä näytät, kuka olet. He pitävät sinusta sellaisenaan kuin olet ja joskus... he todella rakastavat sinua. Joskus välimatka syventää, joskus aika lähentää ystäviä. Sen minä olen oppinut, eilen huomasin kuinka onnelliseksi oikeaan aikaan, oikeat sanat voivatkaan tehdä.

Pupu kukkuu kahdeksalta aamuyöllä, jäällä liukastelua uima-altaassa, aivan sama kuinka järjetöntä jostain höpiseminen tai tekeminen onkaan, sielunsiskot ovat täällä sinua varten.
Kiitos ♡ Te ette tiedäkkään, miten yksi viesti tai keskustelu voikaan saada minun sisälläni liikkeelle.

Kesäpäivän unelmoiva pilvinhaituva, se minulla on pihjalapuisen taikasauvani sisällä kuulemman. Jospa voisinkin vain heilauttaa sauvaa, pyörähtää yhden piruetin ja lausua taikasanat.

Poks. Ja niin kaikilla olisi ystävä, jolle voisi puhua mistä tahansa. Sillä minulla todella on sellaisen. Ja sellaisia, joiden kanssa ei tarvitse miettiä koko ajan mitään :)