lauantai 27. toukokuuta 2017

It wasn't just a normal day



Mikään päivä ei ole normaali vaan ne kaikki ovat jokainen yhtä elettyjä ja todellisia. Osan vain olemme eläneet tietoisemmin kuin toiset.
Välillä silti niistä normaaleilta tuntuvista päivistä löytää syyn siihen, miksi tämä elämä on elämisen arvoista.

Koska se syy tänään oli vuoden ensimmäisten kielojen poiminen. Rakastan kielojen tuoksua.


Se oli kesäkenkien jalkaan pistäminen farkkutakin kanssa ja huomaaminen kuinka kivalta näyttääkään mummin vanhassa vihreässä mokkahameessa ja mustassa t-paidassa ilman minkäänlaista panostusta itseensä.

Se oli kirjan ottaminen käteen ja lukeminen keittiön pöydän ääressä. Syitä pysytellä hengissä oli mahtava, koukuttava, kaunis, ajatuksia herättävä ja juuri sellainen kirja, jonka itsekin joskus tahtoisin kirjoittaa.

Se oli se huivipäinen pikkutyttö, joka tuli äitinsä kanssa ihmisvilinässä kysymään, että kuinka olin solminut hiuksillani olevan voikukkaseppeleeni.




Se syy oli se idyllinen metsämaja puutarhatuoleineen, mustine taulukehyksineen ja avoimine kirjoineen, jonka löysimme ystäväni kanssa metsästä.


Se oli luokkakaverin yllättävä halaus kirpputorilla.

Se oli kahdet uudet korvakorut.

Ja se syy oli teatteriesityksen mummokohtauksessa viimeksi olleita näyttämöllä liitäneiden villasukkien pitäminen iltapalalla, kun join kuumaa kaakaota ja kaikki oli hetken aikaa ihan vain hyvin.

6 kommenttia:

  1. Vau jälleen kerran♥ Nyt tuli ikävä kieloja, kohta pääsee täälläkin niitä ihailemaan ja tuoksuttelemaan!

    VastaaPoista
  2. Oi vitsit miten ihana blogi!! Sait uuden seuraajan! :)

    http://measaskribent.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ❤ Kävin kurkkimassa sinun blogiasi, kauniilta näyttää!

      Poista
  3. ihana tunnelma sun blogissa, jäin seurailemaan <3

    http://taruanuelina.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.