sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sini Helminen Kaarnan kätkössä

Nykyaikaa, lesbopareja ja suomalaista mytologiaa käsittelevä Kaarnan 
kätkössä on teos, jossa minua lukijana häiritsi jatkuvat IPhone-puhelimet ja ala-ikäisenä juominen, mutta, josta muutama vuosi sitten olisin ollut vielä täysin lumoutunut.

Kirja siis kertoo Pinjasta, jonka elämä muuttuu yhdessä hujauksessa. kun kännykän ruudulle ponnahtaa kuva hänen poikaystävästään ja toisesta tytöstä. Tämän jälkeen alkaa alamäki tytön elämässä, kunnes hänen äitinsä pakottaa kotona kyyhöttävän tytön kesätöihin. Kesätöissä, puistossa rikkaruohoja kitkiessä ja roskia kerätessä, Pinjan elämään tuulahtavat pihkantuoksu ja paljasjalkainen punapää Virve.
Tästä alkavat orastavat uudet tunteet, mielensekavuus ja päälle päätteeksi hänen eteensä tupsahtaa hallusinaation tavoin pieni Tuulia-niminen tyttö, joka alkaa väittää hänen olevan metsänväkeä. Pinjalla kyllä on salaisuus, josta hän ei ole kertonut kuin perheelleen...

Kirjan takakansi kertoo Väkiveriset-sarjan olevan suunnattu yläkoululaisille ja sitä vanhemmille – itse ehkä jopa kuitenkin sanoisin, että tämän ensimmäisen osan voisi lukea, vaikka jo viidesluokkalaiset. Toisaalta kirjan päähenkilö on juuri ylioppilaaksi kirjoittanut tyttö, joten samaistumispintaa nuoremmille lukijoille ei välttämättä olisi niin paljoa. Pojille vielä vähemmän, kun kaikki kirjan päähenkilöt ovat naispuolisia.

Persoonallisuutta kirjalle antavat kaunis ulkoasu ja latinankieliset lukujen otsikot. Kauniina myös pidän luonnonkuvailua. Kaarnan kätkössä on hyvin nopeata ja kevyttä luettavaa, luin koko kirjan kannesta kanteen yhtenä iltana. Osa juonenkäänteistä ovat kuitenkin ennalta arvattavia kun, toiset taas tuntuvat epäuskottavilta ja hyvin juonellisen umpikujan hätäisesti keksityiltä ratkaisuilta, mutta ne luultavasti selvenevät sarjan myöhemmissä osissa paremmin.

Kielellisesti kirja oli helppoa luettavaa, runsaasti puhekielistä ja henkilöt hiukan fantasiakirjojen yleisen kaavan mukaisia. Jako pahojen ja hyvien ihmisten välillä oli selvä ja eihän baarin ilmestyvästä komeasta nahkatakkisesta miehestä voi hyvää luullakaan. Tunnistin selvästi hahmoista, kuinka kirjaan oli yritetty saada kevyttä hyväntuulista huumoria sivuhenkilöillä, mutta suurin osa hahmoista jäi todella pintapuolisiksi ja aavistuksen verran stereotyyppisiksi. Vain Pinjan isän historiaan käsiteltiin kunnolla kirjassa.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli kuitenkin suomalaisen mytologian esille tuominen, hiisien, Tapion, metsänneitojen ja sinipiikojen muodossa. En ole tainnut yhtäkään kirja lukea, jossa näitä taruolentoja vilahtelisi ja se olikin tervetullutta vaihtelua vampyyreihin ja ihmissusiin. Muutamia intertekstuaalisiakin viittauksia kirjassa taisi löytyä :D

”Seuraavaks sä yrität varmaan väittää, että vampyyrejä on oikeesti olemassa”, tuhahdan.
”Ai tarkoitatko niitä hirviöitä, jotka imee verta? Tietty niitä on olemassa”, Tuulia vastaa huolettomasti ja saa minut tuntemaan lievää huimausta. ”Mutta ei ne oikeesti kimaltele ja ne oon vaan parin millin mittaisia ja hiivatin ärsyttäviä. Jotkut sanoo niitä myös itikoiksi.”

Aivan parasta omasta mielestäni ehdottomasti oli tietenkin tyttöparitus, johon harvemmin törmää varsinkaan vielä sellaisessa muodossa, jossa se ei ole kirjan koko teema, mutta kuitenkin päähenkilöiden välillä. Ihanaa, että tässä kirjassa homoseksuaalinen paritus oli kuin normaali heterorakkaustarina, joskin asiaa ei täysin normaalina käsitelty, sillä mm. Pinjan äidin reaktio asiaan ei ollut mitä suopein.

Positiivista oli kuitenkin, että molemmat osapuolet olivat naisellisia, harmillista vain Virve sattui olemaan punapää, mikä on stereotyyppistä lesbohahmoilla, mutta kyllähän siihenkin tottui hyvin nopeasti.
Lukekaa ihmiset ihmeessä tämä, tämä oli juuri sellainen, mitä itse kutsu välipalakirjaksi. Hetken hauskuutta ja hyvää mieltä.

""Mahtaakohan teillä olla kidukset tai jotain, kun pystytte oleen noin kauan hengittämättä?" Tuulia kysyy kiinnostuneena ilmestyttyään varoittamatta suoraan minun ja Virven eteen."

Kaarnan kätkössä on vuonna 2017 julkaistu Väkiveriset-sarjan ensimmäinen osa. Kirjan on painettu Espoossa ja sen on kustantanut Myllylahti Oy.

Niin ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, olette parhaita❤


2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä esittely! Vaikuttaa kyllä hyvältä ja erikoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia, toivottavasti äikän opettaja ajattelee samoin, kun tästä myös kirjavinkkausta koulua varten kirjoitteilin.
      Juu, on kyllä ihan lukemisen väärti, vaikkei mikään huippu hieno erikoisuus olekkaan :)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.