torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitäs tässä ❤️

"Pehmeästi,
lempeästi
peittää lumi tumman maan,

Hyväellen
kietoen sen
vaippaan sulovalkeaan.
Kadonnutta
kauneuttaan
itki maa niin haikeaan:
syksytuuli
kylmähuuli
kukat risti kulmiltaan.

Rukoellen,
valitellen
syksyn luonto nyyhkytti.
Viilehillä
suudelmilla
lumi tuskan tyynnytti.

Huoahtaen kyyneleinen
vanha maa jo nukahti.
Uuden kevään,
hymyilevän,
tuloon luottain uinuvi."

- Saima Harmajan Kootut runot s. 64



Nyt ei ole talvi, mutta fiilis on saman mukainen. Lämpöä ehkä 11°C astetta ja villasukat jalassa. Vettä sataa romanttisesti mökin kattoa vasten, kirjakasa nököttää vierellä ja olen jo yhden potterficcin prologin kirjoittanut. Ja mistäs muuten lyödään vetoa, että sitten kun se koulu alkaa niin repsahtaa helleaalto päälle, kuten tavallista?


Onneksi (tai ehkä kauhukseni, en ole helleihmisiä) pääsen jo sunnuntaina lämpöön etelään ulkomaille. Ehkä hitusen verran jännittää, kun en ole reissannut paljoa, mutta erityisesti kiinnostaa tietää saisinko suuni auki ja jotain englantia puhuttua.

Olen tässä lähiviikkoina tavannut yhden ihmisen, - jutellut snäpissä ehkä enemmän kuin ikinä -, hänen kanssaan pitänyt todella hauskaa Linnanmäellä sadepäivänä, jolloin ruuhkatkin hävisivät ja päästiin jopa Linnunrataan, johon yleensä on ihan älyttömän pitkä jono! Ihanaa ihanaa ihanaa, että oli joku jonka kanssa saattoi mennä vaan ja kerrankin ei ollut pikkusisaruksia mukana vaan saattoi mennä sinne kaikkein hurjimpiin laitteisiin. ❤️ (tuut tuut)

Mökillä käytiin kylällä soutuveneellä, järven kimallus oli kauneinta lumpeiden lisäksi. On tullut melottua ja sain jopa itseni raahattua lenkille, mistä olen ylpeä, kun olen niin epäurheilullinen kuin olla ja saattaa.



Mutta niin - mitäs tässä. Runoja haluaisin osata enemmän kirjoittaa nyt Saima Harmajasta inspiroituneena väkersin kokoon jotain, minkätyyppistä runoutta en ikinä kirjoita:

Voi miksen merenkutsua
ma kuule, en

Miks jylhä pauhanta
aallot vaahtopäiset
ei kaiu korvissa,
vaikka sielu halajaa
yökaudet, pitkät päivät
lempeään syliin tuudittua

Voi miksen merenkutsua
ma kuule, en - ?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.